Terveyden torvi

Kiitos ja hei

2011-05-10T05:22:00.000-07:00

Kuten olette varmasti huomanneet, blogikirjoitteluni on ollut hyvin harvinaista viime kuukausina. Tykkään kirjoittamisesta, mutta päivät täyttyvät tällä hetkellä kaikesta muusta kuin tietokoneella istumisesta. Ensi viikosta lähtien aloitan tietokoneella istumisen, mutta työn merkeissä, joten blogini päivittäminen ei onnistu sieltäkään. Siispä blogini päättyy tähän.

Blogin kirjoittaminen on ollut hauskaa ja suosittelen oman blogin kirjoittelua lämpimästi. Muiden blogien lukeminen on kiva harrastus ja sitä aion jatkaa. Ehkäpä taas joskus löytyy jonkinlainen rako omalle blogillekin.

Kiitos ja kumarrus. Hauskaa ja lämmintä kesää!! :)

terv. Pauliina

Ihmetystä kosmetiikasta

2011-04-08T00:28:00.000-07:00

Hei ja anteeksi taas hiljaiselo tällä saralla. Maaliskuu hurahti nopeasti ja kevät on viimein täällä. Meidän perhe kävi elämänsä ensimmäisellä Levin lomalla. Oli aivan ihana viikko! Viivi nautti kovasti ulkoilusta uusissa aurinkolaseissaan.

Ja sitten päivän aiheeseen. Olen kärsinyt lähes koko ikäni näppyisestä naamasta. Minulla ei ole koskaan ollut pahaa aknea, mutta näppyjä tulee todella herkästi. Ennen Viiviä hoitokeinoni olivat e-pillerit ja ihoni hyvä. Alkuraskaudesta naamani oli kuin kesäinen kukkaketo, mutta sitten iho onneksi rauhoittui. Viimeiset puoli vuotta ongelma on ollut suunympärysiho. Siispä kävin eilen ihotautilääkärillä, joka tyrmäsi kaiken, mitä luulin tietäväni ihonhoidosta. Tässä tohtorin opit:

A) Missään nimessä ei saa käyttää luonnonkosmetiikkaa. Se ärsyttää monen herkkäihoisen naamaa entisestään ja aiheuttaa näppyjä. Siispä unohda kaikki luonnonkosmetiikka ja marssi apteekkiin. Osta tavallista pesunestettä, esim. Sebamediä ihon pesuun.

B) Älä käytä kasvovettä. Se ärsyttää myös ihoa. (Ja minä kun luulin, että kasvovesi on tärkeää ihonhoidossa....)

C) Käytä apteekin rasvaa kosteusvoiteena. Minulle määrättiin reseptillä Crem Aqualan L -voidetta.

D) Mineraalipuuteri tukkii ihohuokoset ja lisää näppyjen määrää. (Ja minä kun luulin, että mineraalimeikki on hyvää iholle...??) Kuulemma tämä on vähän sama asia, kuin tuo luonnonkosmetiikka, koska olen käyttänyt mineraalimeikkiä, jossa on 100 % luonnonmineraaleja. Jaahas. Lääkäri käski ostaa kevyttä meikkivoidetta, joka on esimerkiksi allergialiiton hyväksymä. Hän myös suositteli Cliniquen kevyttä meikkivoidetta.

Kallis reissu siis! Lääkärikäynti maksoi kelakorvauksen jälkeen 65 euroa. Tetralysal lääkekuuri tulee varmaan maksamaan jotain... Meikit ja ihonhoitotuotteet uusiksi... Maksaa paljon!? No, mitäpä nainen ei tekisi kauneutensa eteen.

Saapa nähdä, onnistunko lääkärin ohjeilla samaan ihoni kuntoon. Voin raportoida tuloksista ensimmäisen kerran parin viikon päästä. Ja toki tulokset näette myös kasvoillani livenä.

Nyt apteekkiin!

Kauppalista

2011-03-08T12:01:00.000-08:00

Viime viikkoina televisio on tarjonnut monenlaista dokkaria tai sarjaa ruoan sisällöstä ja elintarvikkeiden laadusta. On hienoa, että ihmisten tietoisuus ja kiinnostus ravinnon laadun suhteen on kasvamaan päin ja näille ohjelmille löytyy katsojia. Monet ohjelmista ovat olleet hyvin kriittisiä nykyistä ravintoamme kohtaan. Mitä uskaltaa enää ostaa ja mitä pitäisi välttää?

Jos haluat syödä mahdollisimman puhdasta ja ravinteikasta ruokaa, niin valitse kaupasta sellaisia elintarvikkeita, joita on käsitelty mahdollisimman vähän. Tällaisia tuotteita ovat kaikki tuoreet vihannekset ja hedelmät. Jos haluat välttää vihannesten ja hedelmien torjunta-ainejäämiä tai erityisesti ulkomaisissa hedelmissä olevia kemikaaleja, kannattaa ostaa mahdollisimman paljon luomua. Kauppalistalla pitäisi olla myös hyviä proteiininlähteitä: lihaa, kalaa, kanaa, kananmunia. Suosittelen marinoimattomia lihoja, tuoretiskin tuotteita, lähituottajien tavaraa. Näiden lisäksi kärryyn nostetaan maitotuotteita: maitoa, maustamatonta jogurttia, rahkaa, raejuustoa, hyviä juustoja. Juustohylly onkin melkoinen sekamelska... kevyttuotteet kannattaa jättää suosiolla hyllyyn ja nauttia hyvällä omalla tunnolla muutama siivu kunnon juustoa, jossa ei ole liikaa lisäaineita.

Leipähylly on toinen haastava kohta kaupassa. Itse suosin ruisleipää, jossa on leivontaan käytetyistä jauhoista 100 % ruista ja mieluiten vielä täysjyvää. On yllättävää, miten moniin leipiin on lisätty erilaisia lisäaineita ja moniin myös sokeria!

Tässä hyvä kauppalistan perusrunko, jos haluat täyttää jääkaappisi mahdollisimman ravinteikkaalla ja puhtaalla ruoalla. Ongelma tässä listassa on se, että koska se ei sisällä eineksiä, niin ruokaa pitää laittaa itse ja se vaatii vähän vaivannäköä...

Tomaatteja
Kurkkua
Salatteja (mahdollisimman tummia, ovat ravinteikkaampia)
Paprikaa
Porkkanoita
Omenoita
Perunaa
Yrttejä
Kananmunia
Paistijauhelihaa
Marinoimatonta broileria (pihvejä, suikaleita...)
Leikkeleitä (kinkku, kalkkuna)
Raejuustoa
Maitorahkaa
Kermaa
Maitoa
Maustamatonta jogurttia
Kaurahiutaleita
Ruisleipää

Puhdas ruoka - parempi mieli! :) Ja kroppa kiittää...

Äärirajoilla

2011-03-01T11:25:00.000-08:00

Oho... mihin helmikuu meni? Tänään alkoi jo maaliskuu, kevätkuukausi! Ihanaa. Kunpa nyt kylmä ja luminen talvi väistyisi pian kevätauringon tieltä.

En ole ehtinyt kirjoittaa blogia. Viimeiset pari viikkoa olen elänyt melko lailla äärirajoilla. Nukkuminen on ollut meidän pikkuneidin kanssa vähän niin ja näin ja riittämätön uni tekee minut aivan nurinkuriseksi. Negatiivisuus yrittää selättää positiivisuuden, ärtyisyys potkii ilon pois tieltään ja flunssapöpö voittaa vastustuskykyni kädenväännössä.

Helmikuu imi minusta mehut täysin. Olen ohjannut helmikuussa 25 ryhmäliikuntatuntia, reissannut Tampereella ja Turussa, viettänyt Viivin isomummun hautajaisia, juhlinyt hyvän ystävän synttäreitä ja elänyt talossamme remontin keskellä. Kaiken lisäksi olen yrittänyt vieroittaa Viiviä yöimetyksestä. Tuloksetta, tällä hetkellä tilanne Viivi vastaan äiti on 6-0.

Oi maaliskuu, odotan sinulta niin paljon. Paljon aurinkoa, paljon pitkiä yöunia. Odotan maailman parasta talvilomaa Levillä. Odotan, että pysymme kaikki terveenä. Odotan, että osaisin ottaa rennosti ja nauttia rauhallisista päivistä kotona Viivin kanssa. Odotan kevättä.

En voi kirjoittaa enempää. Kello on 21:24 ja minun on päästävä mahdollisimman nopeasti sänkyyn. Sillä herätys tulee luultavasti jo klo 00:20... sitten 02:30... 05:45...

Jälkiviisautta

2011-02-04T04:47:00.000-08:00

Syyskuu 2009:

"Tein taas aamulla raskaustestin. Se oli joku kaupan halpistesti ja jätin sen siihen vessan pöydälle odottamaan, kun menin suihkuun. Unohdin koko asian ja muistin sen vasta noin vartin päästä, kun menin vessaan. Epäuskoisena tuijotin testin kahta viivaa. Koko aamuna en pystynyt ajattelemaan mitään muuta. En soittanut edes Jussille vaan lähdin töihin. Iltapäivän kahvitauolla kävin apteekista ostamassa kalleimman testin. Pankin vessassa tuokin testi näytti plussaa. Hymyilin itsekseni koko loppupäivän ja odotin malttamattomana Jussia kotiin."

Lokakuu 2009:

"Töiden jälkeen menin salille ohjaamaan bodypumpin ja spinningin. Pukukopissa juttelin Johannan kanssa. Johannalla on laskettu aika helmikussa ja vatsa näkyy jo hyvin. Johanna mietti kovasti, ottaisiko sikainfluenssarokotteen vai ei. Kuuntelin Johanna pohdintoja erittäin mielelläni, vaikka eihän hän eikä kukaan muukaan meidän salilla vielä tiennyt omasta salaisuudestani. Sikainfluenssa on jo levinnyt Suomeenkin ja raskaana olevat ovat kuulemma riskiryhmää."

"Iskä kysyi, aionko ottaa sen rokotteen vai en. En oikein osannut vielä sanoa. Juteltiin iskän kanssa, että ehkä on parasta ottaa se rokotus, niin ei ota mitään riskiä, jos kuitenkin sairastuu. Ei tiedetä, mitä raskaana olevan äidin sikainfluenssatartunta voi aiheuttaa sikiölle. Raskaana olevilla naisilla yleensä vastustuskyky alenee, joten siinäkin mielessä ehkä pitäis ottaa se rokotus. Lueskelin netistä asiasta ja siellä asiantuntijat vakuuttavat, että kaikkien riskiryhmissä olevien kannattaa ottaa rokotus. Kaipa mä sitten luotan asiantuntijoihin. Jos en ota rokotusta ja jotain tapahtuukin, niin syytän itseäni koko loppuelämäni. Jos otan rokotuksen ja jotain tapahtuu, niin voin syyttää muita."

Marraskuu 2009:

"Mulla oli tänään aamupäivällä toinen ultra (raskausviikko 12), koska viimeksi ei voitu ottaa niskapoimumittausta, kun vauveli olikin vasta 9. viikon ikäinen. Siispä menin äippäneuvolaan Nortamonkadulle. Hoitaja kysyi ennen ultraa, että laitetaanko sikapiikki. Rokotukset oli aloitettu riskiryhmille eilen. Kysyin hoitajalta, mitä muut raskaanaolevat on tuumineet siitä. En saanut hoitsulta oikein vastausta. Niinpä mä sit päätin ottaa piikin. Se kävi siinä niin kätevästi samalla, kun otettiin verenpaine. Iltapäivällä töissä mun käsi tuli tosi kipeeksi ja tulin väsyneeksi, taisi lämpökin nousta. Mun piti tänään töiden jälkeen ohjata jumppaa pankkilaisille, mutta päätin lähteä aikaisemmin töistä kotiin. Oli niin huono olo rokotuksen takia."

-----------------

Näin jälkikäteen ajateltuna en ottaisi rokotetta. Eihän Suomeen edes tullut vakavaa epidemiaa. Mutta vuosi sitten päätin luottaa asiantuntijoihin. Lääkärit, hoitajat, THL:n asiantuntijat, peruspalveluministerikin suositteli ottamaan rokotteen, joten minä otin. Ja suurin osa raskaana olevista ystävistänikin otti. Luojalle kiitos, ettei siitä tullut mitään sivuvaikutuksia Viiville. Ainakaan vielä sellaisia ei ole ilmennyt.

Eilen tuli Yleltä ohjelma A-talk: sikarokotteesta narkolepsiaa. Ohjelma on katsottavissa vielä kuukauden. Katsoin ohjelman ja päällimmäisenä jäi mieleeni muutama asia. Miksi ihmeessä Suomessa suositeltiin raskaana oleville otettavaksi rokote, joka muun muassa Sveitsissä kiellettiin raskaan olevilta? Toisaalta, ohjelmassa rokotejohtaja Terhi Kilpi toteaa, että rokottamalla raskaana olevia todennäköisesti pelastettiin raskaana olevia äitejä ja sikiöitä, koska esimerkiksi Yhdysvalloissa odottavia äitejä kuoli.

Narkolepsia on kamala sairaus. En voi väittää, että pystyisin ymmärtämään sairastuneiden lapsien vanhempien vihaa ja pettymystä tai surua lapsiensa sairauden vuoksi. Mutta toivon, että THL suoraselkäisesti ottaa tapahtuneesta vastuun ja sairastuneiden lasten perheet saavat tukea sairauden kanssa elämiseen.

Mutta, mihin tässä maailmassa voi enää luottaa? Poliitikot ovat menettäneet uskottavuutensa vaalirahakohun ja lahjusepäilyjen myötä, terveydenhuollon sektori on menettänyt uskottavuutensa tämän sikainfluenssarokotehässäkän vuoksi, pankkiirit ja sijoitusneuvojat ovat menettäneet uskottavuutensa Blomqvistien sijoituskiistan ja pankkikriisin jälkeen... Mitä seuraavaksi?

Sushi

2011-02-01T01:38:00.000-08:00

Sain pikkusiskoltani Kristiinalta oikein kivan joululahjan. Paketista löytyi sushinvalmistusvälineet ja raaka-aineet. Niinpä tammikuun viimeisenä perjantaina kokoonnuimme viettämään sushi-iltaa Viivin, siskojeni ja Mummin kanssa. Myös Vaari tuli maistamaan sushia (uskalsi syödä yhden rullan) ja mieheni Jussi ei uskaltanut syödä ensimmäistäkään. Ehkä sitten seuraavalla kerralla....

Sushi-illan tyylikäs kattaus

Japanilainen ruoka on terveellistä, ravinteikasta ja kevyttä. Sushin perusraaka-aine on riisi. Sushiin kuuluu käyttää puhdistettua, valkoista riisiä, joka tosin on melko ravinneköyhää. Sen sijaan erittäin hyvä raaka-aine on nori eli kuivattu merilevälevy. Merilevä sisältää paljon kivennäisaineita ja vitamiineja, mutta vain vähän rasvaa. Näiden lisäksi sushiin voi käyttää erilaisia kasviksia, kalaa, kananmunaa tai vaikkapa tofua. Sushi ei siis todellakaan tarkoita ainoastaan raa'an kalan syömistä.

Me teimme tällä kertaa vain makirullia. Makin lisäksi on olemassa esimerkiksi nigiri ja temaki sushilajeja. Netin ihmeellisestä maailmasta löytyy paljon hyviä sushireseptejä esimerkiksi Nicehousen sivuilta täältä ja myöskin hyvä sushisivusto on täällä. Riisin keittäminen ja maustaminen riisietikalla oli melko haastavaa, mutta seuraavalla kerralla on jo varmaan helpompaa. Myös makirullien kasaaminen bambumaton päällä oli ensikertalaiselle melkoinen suoritus. Totesimme, että sushin valmistus on todellista käsityötä. Ensimmäiset tekemäni rullat olivat liian isoja, sillä laitoin liikaa riisiä. Seuraavat yksilöt onnistuivat vähän paremmin. Täytteinä käytimme siis riisin lisäksi kylmäsavulohta, kananmunaa, avokadoa ja kurkkua.

Kuvassa näkyy epämääräiset ja liian isot makisushit... Taustalla herkullista kylmäsavulohta.

Makirullat söimme soijakastikkeen ja wasabitahnan kanssa. Soija ja wasabi ovat sushissa se olennaisin juttu, joista tulee sushiin hyvä maku. Sushia nautimme vihreän teen kanssa, joka on tärkeä osa japanilaista ruokakulttuuria.

Viivi oli hyvä apukokki sushinvalmistuksessa. Tällä kertaa tosin apukokille ei tarjottu sushia.

Ehdottomasti haluan pian tehdä sushia uudelleen. Sushista saa todella hyvän ja terveellisen illallisen. Ensimmäinen maistelukerta ei ehkä vielä sytytä, mutta sushille kannattaa antaa toinen ja kolmaskin mahdollisuus. Sen jälkeen sushiin saattaa jo jäädä vähän koukkuun. :)

Kuvat: Kristiina Jalonen

Unten mailla

2011-01-26T11:50:00.000-08:00

Ihmisellä on taipumus olla arvostamatta hyviä asioita elämässään. Näihin asioihin ei juuri kiinnitä huomiota ja niiden merkityksen ymmärtää usein vasta silloin, kun ne on menettänyt elämästään. Joillekin tällainen asia voi olla parisuhde, terveys tai esimerkiksi hyvä ystävä. Itse olen oppinut viime kuukausina arvostamaan unta! Ainut asia mitä oikeasti kaipaan ajasta ennen lasta on laadukas ja katkeamaton yöuni. Uni on myös terveydelle hyvin tärkeää. Unessa elimistö palautuu arjen rasituksesta ja mieli käsittelee uusia opittuja asioita. Liian vähäinen uni altistaa lihomiselle ja alentaa vastustuskykyä. Väsyneet aivot työskentelevät aliteholla ja pinna kiristyy helposti.

Viime keväänä raskauden loppuvaiheessa nukuin todella paljon. Yöunet olivat vähintään kymmenen tunnin mittaisia ja siihen päälle vielä tunnin tai parin päikkärit. En juurikaan kärsinyt mistään raskausvaivoista, jotka olisivat häirinneet yöunia. Nukkuminen oli ihanaa ja uni maittoi!

Viivi oli vastasyntyneenä kova nukkumaan ja nukkui usein päivällä pitkät päikkärit ja yöllä noin 12 tunnin yöunet parilla yösyötöllä. Olen kiitollinen siitä, että meillä ei ole itketty öitä tai jouduttu kantamaan vauvaa pitkin kämppää. Puolivuotiaana Viivin yöunet kuitenkin häiriintyivät. Illalla ei neiti tahtonut mennä millään nukkumaan ja yöllä alkoi tulla heräämisiä kahden tunnin välein.

Nyt kahdeksan kuukauden iässä uni on edelleen hyvin katkonaista. Viivi on oppinut kääntymään ja kääntyilee myös silloin kun pitäisi nukahtaa. Kun vihdoin ja viimein uni tulee silmään, niin yöllä heräillään tankkaamaan läheisyyttä tissille tai muuten vain äidin viereen. Välillä kääntymistä harjoitellaan yölläkin ja edellisyönä Viivi esittelikin äidille uusia taitojaan 02-04 välillä. Kaiken kruunaa Viivin juttelu keskellä yön pimeyttä. Herään siihen kun Viivi on kääntynyt sängyssään vatsalleen ja juttelee unihiirelleen "tä-tä-tä... tä-tä-tä". Niinä hetkinä muistelen kaiholla viime vuoden nukkumismaratoneja.

Ai minä nukkumaan vai?

Vinkkejä Viivin unen parantamiseksi tulee niin neuvolasta, ystäviltä kuin netin keskustelupalstoiltakin. Monenlaista on jo kokeiltu ja vielä useampi kikka on vielä kokeilematta. Onneksi saan silloin tällöin ladata akkujani aamuisin, kun mieheni nousee pirteän Viivin kanssa aamutoimille. Toisinaan yö menee hienosti, kahdella syötöllä ilman muita valvomisia. Useimmiten aamuisin minulla on sellainen olo, kuin silmäluomet painaisivat tonnin. Yritän sanoa Viiville, että odota, äiti nukkuu vielä hetken. Neiti pöristelee tyytyväisenä vieressä ja aina kun avaan silmät hän hihkaisee iloista. Ja niin sitä taas uusi päivä käynnistyy enemmän tai vähemmän väsyneenä, mutta kuitenkin niin onnellisena.

Lupausten lunastusta

2011-01-20T01:03:00.000-08:00

Olemme kaveriporukalla tehneet kahtena viimeisenä vuonna uudenvuodenlupaukset ja kirjoittaneet ne ystäväperheemme vieraskirjaan. Jollain tavalla lupaukset ovat vielä enemmän lupauksia, kun ne kirjoittaa ylös. Enkä varmasti olisi muistanut vuonna 2009 kirjoittamaani lupausta viime vuodenvaihteessa, ellei sitä olisi kirjattu.

Vuodelle 2011 lupaukseni on, että opettelen tekemään kunnon kotiruokaa ja käyttämään meidän puuhellaa ruoanvalmistuksessa. Aloitin treenit heti tammikuun alussa ja olen nyt ehtinyt valmistaa jo useita maukkaita ruokia meidän hellassa. Onneksi on ollut kylmiä ilmoja, niin on voinut hehkuttaa hellaa oikein kunnolla. Tässä muutamia suosikkeja:

Kermassa haudutettua broileria

Ostan nykyisin aina maustamattomia lihoja, sillä kaupan marinadit sisältävät valtavasti lisäaineita ja suolaa, joita en halua tarjota Viiville enkä syödä itse. Aluksi tuntui, etten saa lihaa maistumaan miltään, kun piti itse maustaa, mutta nyt olen pikku hiljaa oppinut. Erittäin maukasta broileria tuli, kun paistoin pihvit ensin pannulla ja maustoin suolalla, pippurilla ja hunajalla. Laitoin pihvit uunivuokaan ja kaadoin kermaa päälle. Pihvit hautuivat hellan uunissa noin tunnin verran.

Vasikan paahtopaistia

Ostin ennen joulua Ruokapuoti Lumosta Eskolan vasikanlihaa. Hinta oli suolainen ja minua vähän jännitti, josko pilaan lihan kokkailullani. Paahtopaisti lämpesi ensin tiskipöydällä pari tuntia ja sen jälkeen paistoin sen voissa pannulla ja lisäsin pintaan suolaa ja pippuria. Laitoin lihan paistopussiin ja työnsin hellan uumeniin. Luin keittokirjasta, että hyvä sisälämpötila olisi noin 65 astetta. Liha kypsyi uunissa rauhassa noin tunnin ja ensimmäisen kerran kun menin katsomaan, niin paistomittari näytti jo 82 astetta! oho! Ajattelin, että nyt on lihakikkare kuivahtanut korpuksi. Kääräisin lihan folion sisään hetkeksi vetäytymään ja sitten olikin aika maistaa tekelettä. Ei ollut ollenkaan huonoa! Tosin ei nyt mitään kovin suussasulavaakaan. Ensi kerralla täytyy olla vähän tarkempi siinä, miten kuumaksi uunin lämmittää ja kuinka kauan lihan antaa siellä paistua.

Hirvenlihakeitto

Eilen tein elämäni ensimmäisen kerran lihakeittoa. En ole suuremmin lihakeiton ystävä, mutta mieheni tykkää siitä, joten ei muuta kuin lihakeiton tekoon. Saimme Viivin kummisedältä luullista hirvenlihaa, joka sopi kuulemma mainiosti keittolihaksi. Mutta en olisi ikinä uskonut, millainen homma lihakeitossa oikein on. Ensin keitin lihaklönttiä pari tuntia hellalla ja alkuvaiheessa kuorin ahkerasti veristä vaahtoa kattilasta pois. Lihan kypsyessä kuorin ja pilkoin kasan perunoita. Valitettavasti mulla ei ollut kotona kunnon juureksia, vaan käytin tällä kertaa pakastimesta keittojuurespussin. Siinä säästin aikaa ja vaivaa, mutta toisaalta hävisin keiton maussa. Kun liha oli valmis, siivilöin liemen ja laitoin sinne perunat ja juurekset kiehumaan. Veistelin lihan pieniksi paloiksi ja heitin kasvisten joukkoon. Lopputulos oli vähän mauton, mutta ensi kerralla muistan laittaa lisää suolaa ja pippuria ja laadukkaita itse pilkottuja tuoreita vihanneksia.

Olen todennut, että hellalla kokkaileminen ei olekaan ollut niin vaikeaa kuin luulin. Koskaan en tiedä, mikä lämpötila uunissa on, mutta silti ruoanlaitto on onnistunut yllättävän hyvin. Kaiken hyvän lisäksi olen pystynyt säästämään kallista sähköä...

Mutta täytyy myöntää, että kokkailu onnistuu nyt, kun en käy töissä. Minulla on aikaa puuhailla hellan äärellä Viivin harjoitellessa omia taitojaan lattianrajassa. Toista voi olla sitten, kun palaan töihin. Mutta sitä on vielä turha miettiä....

Sekaisin D:stä

2011-01-13T11:55:00.000-08:00

Ja nyt ei ole kyse Dannysta, vaan d-vitamiinista. Aloitimme Viivin kanssa tänään muskarin ja siellä tuli toisten äitien kanssa puheeksi d-vitamiini ja sen saantisuositukset. Olen tähän asti popsinut 25 mikrogramman d-vitamiinivalmistetta, enkä ole miettinyt, mitä d-vitamiinia tuote sisältääkään. Viivi on saanut Jekovit-nimisiä d-tippoja, joista en muuta tiennyt, kuin että ne maistuvat todella pahalta. Muskarissa tänään keskusteltiinkin siitä, mitä d-vitamiinia pitäisi ottaa, D3- vai D2-vitamiinia. Suositus kuulemma olisi, että D3-vitamiinia. Jekovit-tippojen vaikuttava aine on tuo D2-vitamiini, joten kiinnostuin, että pitääkö nyt sitten vaihtaa merkkiä...

Niinpä oli pakko illan tullen päästä surffailemaan netin ihmeelliseen maailmaan ja selvittää, mikä ero on D2- ja D3 -vitamiineilla. Yleisesti puhutaan vain D-vitamiinista ja sen hyödyistä, enkä ollut tietoinen näistä vitamiinin alalajeista. D-vitamiinia tarvitaan elimistössä kalsiumin imeytymiseen ja sitä kautta luustoon. Lapsilla d-vitamiini vaikuttaa kasvuun ja motoriseen kehitykseen. Viime aikoina on nostettu esille d-vitamiinin vaikutus vastutuskyvyn vahvistumiseen.

D3-vitamiini eli kolekalsiferoli on eläinperäinen, eli elimistö itse valmistaa sitä. D2-vitamiini eli ergokalsiferoli on kasviperäinen eikä elimistö pysty sitä itse muodostamaan. Saamme ravinnosta molempia. Tutkimuksissa on pyritty selvittämään, imeytyykö D3-vitamiini paremmin ja nostaako se veren d-vitamiinipitoisuutta tehokkaammin kuin D2-vitamiini. Uusimpien tutkimustuloksien mukaan näin ei ilmeisesti kuitenkaan ole, vaan säännöllisesti päivittäin otettuna molemmat nostavat veren d-vitamiinipitoisuutta samalle tasolle.

Oma johtopäätökseni on, että ilmeisesti sillä ei ole väliä, mitä d-vitamiinia syö. Tärkeintä varmasti on, että d-vitamiinia saa riittävästi. Toinen kysymys onkin, mikä on riittävästi. Monissa yhteyksissä on tullut esille, että nykyiset saantisuositukset eivät olisi riittäviä. Suomessa päivitettiin viime maanantaina 10.1.2011 D-vitamiinin saantisuositukset, mutta saantisuosituksia ei nostettu. Nyt yli 9-vuotiaille päivittäisen käytön ylärajana on 100 mikrogrammaa, kun aikaisemmin raja oli 50 mikrogrammaa. Yhdysvalloissa ja Kanadassa saantisuositukset ovat paljon korkeampia kuin Suomessa. Miksiköhän Suomessa ollaan niin varovaisia? Joka tapauksessa näin talvisin kannattaa turvautua apteekin tai luontaistuotekaupan d-vitamiinivalmisteisiin. Se on tehokas tapa suojautua flunssaa vastaan! Tässä vielä lukemisen arvoinen puheenvuoro d-vitamiinin puolesta: Tohtori Tolonen: Ajankohtainen D-vitamiini.

Hautajaiset

2011-01-02T10:15:00.000-08:00

Tämä on Mitä tänään syötäisiin -blogin viimeinen kirjoitus. En aio lopettaa kirjoittamista, mutta tämä blogi päättyy tähän. Seuraava blogi tulee koskemaan myös ruokaa ja ravitsemusta, mutta lisäksi muitakin ilmiöitä erityisesti liikunnan, terveyden ja hyvinvoinnin saralla. Tällä hetkellä yritän kovasti miettiä, mikä uudelle blogille nimeksi. Blogi siis jatkuu tällä samalla sivustolla, mutta uusi vuosi tuo mukanaan uusia kujeita. :)

Kirjoitin viime syksystä lähtien 25 blogimerkintää. Sivuillani on käyty tähän mennessä yhteensä hurjat 2 272 kertaa. Parhaimpina päivinä on vierailtu lähes 50 kertaa. Joten ilmeisesti joku on lukenut blogiani, ellei sitten äitini vieraile sivustoilla monta kymmentä kertaa päivässä?

Välillä olen miettinyt, että olenko ihan pöhkö, kun tänne nettiin kirjoittelen omia ajatuksiani ja mielipiteitäni, mutta kirjoittaminen on hauskaa ja minusta on kiva jakaa joitain asioita muiden ihmisten kanssa. Siispä jatkan taas pian kirjoittelua, kunhan olen ensin keksinyt blogilleni nimen. Ehdotuksiakin otetaan vastaan?? :)

Kohti joulua

2010-12-15T11:23:00.000-08:00

On ihmisiä, joille joulu on ennen kaikkea vanhojen perinteiden juhla. Aatto ja pyhät vietetään noin minuutin tarkalla aikataululla, jossa joulurauhanjulistus, kuusen koristelu, kirkko ja sauna ovat aina samassa paikassa. Toiset sen sijaan haluavat joka joulu vähän uusia sisustusjuttuja, juhlapäivät menevät fiiliksen mukaan ja joulupöydästä löytyy uusia kokeiluja. Itse olen vähän siitä välistä. Joidenkin joulujuttujen pitää olla perinteisiä, mutta erityisesti ruoan suhteen tykkään rikkoa kaavaa.

Olen etsiskellyt erilaisia jouluisia reseptejä, joilla voisi piristää perinteistä jouluateriaa. Unelmoin siitä, että voisin joskus tarjoilla jouluateriaksi useamman ruokalajin illallisen annoksittain perinteisen "buffet-pöydän" sijaan. Minä en ole koskaan tehnyt jouluruokia omaan kotiini, kuten en vielä tänä vuonnakaan. Saamme jouluruokaa Viivin isovanhempien luona, joten kotiin ei kannata hankkia ruokaa pilaantumaan.

Ennen kuin lähdet ostamaan jouluruokia, kannattaa käyttää kunnolla aikaa suunnitteluun. Silloin säästät ainakin aikaa ja rahaa!

Kuinka paljon ruokaa ostat? Juuri eilen julkaistiin tutkimus siitä, kuinka paljon ruokaa suomalaiset heittävät roskiin (ks. myös edellinen viestini). Jouluruokaa ei kannata tehdä liikaa.
Ostatko lähiruokaa vai kaukana tuotettua? Onneksi juures on jouluna suosittua ruokaa. Osta suomalaisia juureksia ja jos kukkarosi antaa myöden, niin luomua. Suomalaiset luomujuurekset ovat ravinnerikkaita ja niistä tulee hyviä laatikoita ja rosollia.
Onko joulukinkkusi tehotuotettua ulkomaalaista sikaa, joka on kasvatettu hormoneilla vai kotimaista, ehkä jopa luomua?
Mitä teet itse ja mitä ostat valmiina? Jos on kiire ja stressi, niin turvaudu hyvillä mielin eineksiin. Parempi vaihtoehto on kuitenkin ostaa esimerkiksi myyjäisistä valmiita laatikoita, jotka on tehty aidoista raaka-aineista ilman turhia lisä- ja säilöntäaineita.

Tässä vielä yksi vinkki jouluksi, jos joulusi ei mene pilalle perinteiden rikkoutuessa! :)

Perinteisen riisipuuron tilalle luomuohrapuuro

Riisi tuodaan kaukaa maailman toiselta puolelta Suomeen. Riisin hiilijalanjälki on monikymmenkertainen verrattuna esimerkiksi perunaan. Joulupuurona voi syödä myös ohrapuuroa. Olen ostanut Lapin Pyörniltä Riihipuoti Oy:n luomuohrahiutaleita, jotka on tuotettu Riihikoskella. Hiutaleet ovat siis todellista lähiruokaa verrattuna Kiinasta tuotuun riisiin. Puuron voi keittää oikeaan raakamaitoon, eli prosessoimattomaan lehmänmaitoon, jota saa ainakin Lumosta.

Ruokaa roskiin

2010-12-09T00:59:00.000-08:00

Uusimmassa MeNaiset -lehdessä (Nro 49/2010) oli mielenkiintoinen juttu siitä, kuinka paljon suomalaiset heittävät ruokaa roskiin. Artikkeli kiinnitti huomioni, koska olin juuri edellisenä päivänä miettinyt kyseistä asiaa. Viivi jättää usein ruokaa syömättä. Teen pikkuneidille puuroannoksen joka aamu ja ilta, sillä olen sinnikkäästi päättänyt totuttaa Viivin puuroon. Lautasella on vajaa desi puuroa ja pari lusikallista hedelmä- tai marjasosetta. Välillä Viivi syö lähes koko annoksen, välillä hän maistaa kaksi lusikallista ja kieltäytyy sen jälkeen avaamasta suutaan. Välillä syön itse puuronjämät, mutta useimmiten heitän sen roskiin.

Pienet puuronjämät ovat kuitenkin pientä verrattuna siihen, miten paljon ruokaa suomalaiset oikeasti heittävät roskiin. MeNaiset -lehden mukaan suomalaiskodeissa heitetään vuodessa pois noin sata miljoonaa kiloa ruokaa. Se on rahallisesti iso summa ja sitten suomalaiset valittavat, että ruoka on kallista. Maa-ja elintarviketalouden tutkimuskeskus tekee tänä vuonna tutkimushankkeen nimeltä Foodspill. Linkistä löytyy lisää muun muassa tutkimusmetodeista. Tutkimus julkaistaan tässä kuussa.

Ruokajätteellä on myös iso ympäristövaikutus. Ruokatuotanto rasittaa ympäristöä paljon enemmän kuin pakkaukset. Tässä Hesarin artikkeli vuodelta 2008, joka kertoo asiasta lisää. Mielestäni paras kommentti jutussa on tämä:

"Syötäväksi kelpaavan ruuan pois heittäminen on turhinta mahdollista ympäristökuormaa ja eettisesti melko arveluttavaa. Tuotantoon käytetään luonnon resursseja, ja lähinnä laiskuuden ja välinpitämättömyyden vuoksi iso osa ruuasta heitetään pois" (Juha-Matti Katajajuuri)'

Miten siis voisimme vähentää syömäkelpoisen ruoan poisheittämistä? Kannattaa usein tarkastella omaa jääkaappiaan ja siellä olevien ruokien eräpäiviä. Ei kannata turhaan päästää jääkaapin perällä olevia jogurttipurkkeja vanhenemaan. Pakastin on kätevä laite ruoan säilömisessä. Isosta leipäpaketista kannattaa laittaa osa pakkaseen. Myös juustoa voi pakastaa. Monesta ruoasta voi loihtia seuraavana päivänä uuden ruokalajin... Tämä on taito, joka puuttuu usein etenkin meiltä nuorilta. Perunamuusia ja puuroa voi käyttää leipätaikinaan, jauhelihakastikkeesta voi tehdä seuraavana päivänä jauhelihaperunasosevuokaa ja niin edelleen...

Mieti näin joulun alla, miten paljon valmistat jouluruokia. Keskustelimme eilen isäni kanssa, että jos meille ei hankittaisi joulukinkkua ollenkaan. Kinkku ei ole kenenkään meidän lempiruoka edes jouluna, joten jospa korvaisimme sen hyvillä kalaruoilla. Sitten ei tarvitse joulun jälkeen miettiä, mitä ruokia tehdään valtavasta määrästä kinkkua, joka jäi joulusta yli.

Joulun tunnelma syntyy vähemmälläkin ruokamäärällä. Ennen vanhaan joulu oli se juhla, jolloin sai syödä vatsansa täyteen ja syödä yölläkin. Silloin oli pulaa ruoasta ja usein nälkä. Nykyisin elämme yltäkylläisyydessä ja harva suomalainen kärsii nälästä. Joten ei joulunakaan enää tarvitse liikaa mässäillä. Nautitaan hyvästä ruoasta rauhassa ja kohtuudella. Hyvä Joulumieli -keräyksen kautta voi lahjoittaa omista varoistaan niille suomalaisille, joilla oikeasti on nälkä.

Spelttiä peliin

2010-11-27T09:26:00.000-08:00

Löysin kesällä kaupoista uuden tuttavuuden, josta on tullut melkein päivittäinen ruoka-aines meidän keittiöön. Kyseessä on speltti, joka on vanha perinteinen viljalaji. Wikipedian mukaan spelttiä on viljelty tuhansia vuosia sitten muun muassa Keski-Euroopassa, mutta parisataa vuotta sitten se joutui väistymään satoisampien vehnälajien tieltä. Suomessa spelttiä on alettu viljellä jälleen 1990-luvulla ja se sopii erityisen hyvin luomuviljelyyn, koska se kestää tavallista vehnää paremmin tuholaisia.

Spelttiä voi käyttää monipuolisesti. Itse olen leiponut speltistä muun muassa sämpylöitä ja pitsaa sekä tehnyt spelttimannapuuroa. Speltti on maukas ja sopii monen vatsalle, sillä se on helposti sulavaa, siinä on kuituja ja arvokkaita ravintoaineita. Kaiken hyvän lisäksi speltissä on enemmän proteiinia kuin vehnässä.

Tavallisista päivittäistavarakaupoista löytyy SunSpelt -merkkisiä luomuspelttituotteita, joita on helppo käyttää ruoanlaitossa. Pakettien kyljessä on myös hyviä reseptejä, joita voi kokeilla.

Jos käytät spelttiä leivonnassa, niin vaivatusta taikinasta tehdyt leivonnaiset kannattaa paistaa heti kun ne ovat nousseet, muuten ne lässähtävät melko nopeasti. Helpointa on käyttää spelttiä leivinjauheella nostatettavissa leivonnaisissa, kuten pitsoissa ja piirakoissa. Spelttiä kannattaa kokeilla myös lettuihin.

Itse valitsen melkein aina täysjyvää, oli kyseessä sitten vehnä tai speltti tai muu vilja. Täysjyvä tarkoittaa, että viljanjyvästä ei ole poistettu mitään osia. Kun jyvässä säilytetään kaikki kerrokset, sen ravintoarvo on kuorittua jyvää parempi. Jos vain mahdollista, niin kannattaa valita aina täysjyvätuote (leivät, pastat, puurot jne), sillä täysjyvä on merkittävä kuitujen, vitamiinien ja hivenaineiden lähde.

-----

Asiasta ihan muualle. Mediassa on ollut viime aikoina puhetta terveysblogeista. Osa asiantuntijoista on ollut huolestunut siitä, että blogeissa tutkittu tieto ja kokemusperäinen tieto usein sekoittuvat. Tässä kohdin haluan sanoa, että täällä kirjoitetut jutut ovat pääasiassa juuri näitä kokemusperäisiä asioita, eli ihan vain mutu-tuntumalla koettuja ja käytännössä testattuja juttuja. Ei tutkittuja totuuksia. Mutta sen te lukijat varmaan fiksuina ihmisinä olette tajunneetkin! :) Lisäksi, esittelen täällä ihan omasta vapaasta tahdostani sellaisia tuotteita tai kauppoja, joista itse pidän ja olen hyväksi todennut. En saa niistä mitään markkinointipalkkioita tai myynninedistämispalkkioita.

Mutta nyt siirryn viettämään pikkujouluja Viivin, Janitan, Mummin ja Vaarin kanssa. Juomme glögiä, laulamme joululauluja ja syömme herkkuja. Jussi viettää omia pikkujoulujaan laivalla, joten tällä kertaa juhlimme täällä mummilassa Viivin kanssa. Hauskaa pikkujoulua ja joulunodotusta kaikille! :)

Puolivuotias Viivi

2010-11-22T12:13:00.000-08:00

Viivi täytti lauantaina puoli vuotta. Miten aika onkaan voinut mennä niin nopeasti? Muistan vieläkin niin elävästi ne toukokuun puolen välin päivät, kun joka aamu herätessä mietti, että jokohan tänään tulee lähtö synnyttämään. Ei millään olisi jaksanut enää odottaa, että saa oman pienen nyytin syliin. Ja nyt se oma pieni nyytti on jo puolivuotias. Mutta niinhän se menee, että kohta hän menee jo kouluun, kohta tulee murrosikä, rippikoulut, ajokortit... Hui. No, nyt on aika nauttia jokaisesta päivästä pikku-Viivin kanssa ja iloita arjen touhuista kotona.

Puolivuotias Viivi

Haluaisin kovasti opettaa lapselleni terveitä elämäntapoja ja ruokailutottumuksia. Mutta opettaminen on tässä kohdin ehkä toisaalta väärä sana. Lapsi oppii matkimalla, joten opettaminen tapahtuu esimerkin avulla. Lapsi oppii niin hyvät kuin huonotkin asiat toisilta ihmisiltä, useimmat asiat vanhemmiltaan ja sisaruksiltaan. Siispä minun ei ehkä kannata liikaa yrittää "opettaa" vaan vain elää sitä omaa arkea yhdessä lapsen kanssa ja siten lapsi oppii perheen tavat ja arvot kuin itsellään. Toivottavasti.

Viivi on kuitenkin jostain oppinut hassun tavan, jota en tosiaankaan olisi hänen halunnut oppivan. Viivi on oppinut pöristelemään kielellään ja hänestä se on kaikkein hauskinta silloin, kun hän syö ruokaa. Neiti pöristelee ja päristelee perunat ja porkkanat suullaan niin, että koko ympärystä metrin säteellä hänestä on täynnä sosetta. Äiti kieltää kovasti, että EI saa Viivi tehdä noin. No, sekös neitiä vasta naurattaakin!

Viivin lempiruoka on tällä hetkellä äidin keittämät luomuperunat ja -porkkanat. Yleensä ostan perunat Rauman Prismasta. Luomuosastolla on myynnissä valkoinen paperipussi, olikohan nimeltään Jakobssonin perunat. Oikein maukkaita luomuperunoita ja ihan kohtuulliseen hintaan. Parhaita porkkanoita saa ehdottomasti Ruokapuoti Lumosta. Siellä myydään sellaisia kunnollisia multaisia luomuporkkanoita, joista tulee ihan oman mummun ja papan aikoinaan viljelemät herkulliset porkkanat mieleen.

Viivin inhokkiruoka on tällä hetkellä puuro. Eli ainakaan vielä ei äidin oppi ole mennyt perille, sillä omat aamuni käynnistyvät lähes aina rainbow luomukaurahiutaleilla. Olen yrittänyt keittää niistä Viivillekin puuroa ja soseuttanut sauvasekoittimella hienoksi, mutta ei oikein tahdo maistua. Olen tarjonnut sitä hänelle omenahillon ja marjojen kera, mutta ei oikein maistu. Vielä vähemmän maistuu kaupan vauvalle tarkoitetut puurot. Mutta me jatkamme mielenkiintoista tutustumismatkaamme herkulliseen ja mielenkiintoiseen ruokamaailmaan. Ja yritämme aina silloin tällöin jakaa niitä asioita myös täällä blogissa.

Terveisin,
Pauliina

Puoli kiloa päivässä

2010-11-15T12:15:00.000-08:00

Jokainen on varmasti kuullut ohjeen, syö puoli kiloa kasviksia päivässä. Mihin tuo ohje perustuu? Tässä monta painavaa pallukkaa puolen kilon puolesta:

Monien eri suositusten mukaan kasviksia tulisi syödä vähintään 400-600 grammaa vuorokaudessa. Siispä helppona yhteenvetona voidaan todeta, että sopiva annos on puoli kiloa päivässä. Tällä hetkellä suomalaiset pääsevät suurin piirtein puoleen tuosta määrästä. Patrik Borgin mukaan kasvisten lisääminen on ylivoimaisesti vaikein elämäntapamuutos. Siispä meillä suomalaisilla on vielä paljon työtä tehtävänä, että pääsemme tuohon puoleen kiloon.

Kasvisten, marjojen ja hedelmien kuitupitoisuus sekä runsas vesimäärä tekevät sen, että niiden energiatiheys on pieni. Toisin sanoen voit syödä paljon kasviksia saamatta runsaasti energiaa. Kasviksia ei siten voi myöskään syödä liikaa, eli ei ole pelkoa, että kasviksia syömällä lihoaisi.

Kasvikset ehkäisevät syöpää, sillä ne sisältävät fytokemikaaleja. Ne ovat luonnon suoja-aineita esimerkiksi tuhohyönteisiä, UV-säteilyä ja viruksia vastaan. Fytokemikaalit suojaavat siis kasveja, mutta myös niitä syöviä eläimiä ja ihmisiä. Erilaisia fytokemikaaleja on valtavasti. Eri kasvilähteistä saadut fytokemikaalit auttavat toisiaan ja niiden yhteisvaikutus on suurempi kuin yksittäisen aineen vaikutus. Koska fytokemikaalien toimiminen yhdessä tekee niiden suojaavasta vaikutuksesta vahvemman, on erittäin tärkeää syödä kasviksia monipuolisesti. Tämä on myös tärkein syy sille, miksi vitamiineja ei kannata ottaa purkista, vaan ravinnosta. Ravintolisät eivät suojaa syövältä, niin kuin monipuolinen kasvisten syönti. Kasvien sisältämät ainesosat toimivat yhdessä sellaisella monimutkaisella tavalla, jota tutkijatkaan eivät vielä ole pystyneet ymmärtämään. Syömällä säännöllisesti fytokemikaaleja solujen on vaikeampi villiintyä ja muodostaa kasvaimia.

Kasvikset sisältävät runsaasti terveyttä edistäviä antioksidantteja. Antioksidantit myös ylläpitävät hyvää vastustuskykyä. Saat monipuolisesti antioksidantteja, jos syöt monipuolisesti eri värisiä kasviksia. Muun muassa paprikan, mansikan, tomaatin ja kirsikan punaisesta väristä vastaa lykopeeni. Lykopeeni on kartenoidi, joita kehon eri kudokset tarvitsevat. Parsakaalin, pinaatin, lehtisalaatin ja muiden vihreiden kasvisten väri klorofylli auttaa muun muassa neutralisoimaan tupakansavun ja kypsennetyn lihan syöpää aiheuttavia aineita. Siniset ja violetit kasvikset ja marjat ovat tehokkaita vapaiden radikaalien (tuhoavat soluja) vangitsemisessa.

Kellekään ei varmasti jäänyt epäselväksi, miksi kasviksia kannattaa syödä. Omena päivässä ei riitä pitämään lääkäriä loitolla, vaan siihen tarvitaan monipuolisesti ja runsaasti kasviksia, marjoja ja hedelmiä. Miten onnistumme? Itse en syö kasviksia joka päivä puolta kiloa. Jonain päivinä yllän siihen määrään, mutta usein jään tavoitteesta. Tässä meille kaikille vinkkejä kasvisten lisäämiseen ruokavaliossamme:

1. Lisää kasviksia tuttuihin ruokiin, kuten laatikoihin, kastikkeisiin, keittoihin ja paistoksiin. Esimerkiksi jauhelihakastikkeeseen on helppo lisätä porkkana- tai kesäkurpitsaraastetta. Lasagneen voi piilottaa munakoisoviipaleita.

2. Opettele käyttämään uusia ja erilaisia kasviksia. Itse ostin pari viikkoa sitten elämäni ensimmäistä kertaa kotiin palsternakkaa ja nauriita. Viivi sai palsternakkasosetta ja itse rouskutin nauriskuutioita illalla telkkaria katsoessa.

Palsternakka

3. Pilko kerralla iso määrä kasviksia jääkaappiin. Kannattaa laittaa kulhoon myös vettä, jotta kasvisviipaleet eivät nahistu. Pilkottuja kasviksia voit nauttia esimerkiksi ruokaa laittaessasi. Myös lapsille maistuvat pilkotut kasvikset, kun he odottelevat ruuan valmistumista nälkäisinä. Onkin tärkeää opettaa jo pienille lapsille kasvisten syönti pääaterioilla ja välipaloina.

Viivi nautiskelee mustikkaa...

4. Hedelmiä on helppo ottaa mukaan evääksi. Banaanit, omenat ja appelsiinit kulkevat näppärästi laukussa mukana.

5. Tee iltapalaksi herkullinen hedelmä- ja / tai marjasmoothie. Banaania ja mustikoita tehosekoittimeen rahkan seuraksi ja terveellinen välipala on valmis!

6. Laita marjoja puuroon, jogurttiin, leivonnaisiin, rahkaan, jälkiruokiin...

7. Leivällekin voi laittaa tavanomaisen kurkun ja tomaatin sijaan esimerkiksi banaaniviipaleita, avokadoviipaleita tai kiivin viipaleita.

Keksipä itse lisää! Tämän viikon haasteena on siis puoli kiloa kasviksia päivässä! Otatko haasteen vastaan? Oman lähtötasosi voit testata hauskalla kasvistestillä.

Syömisen alkeet

2010-11-10T00:30:00.000-08:00

Olin kuuntelemassa maanantai-illalla Eurajoella järjestettyä Patrik Borgin luentoa. Elintarviketieteiden maisteri, tutkija ja kirjailija Borg piti hyvin mielenkiintoisen luennon aiheesta "Helpoin tapa syödä hyvin." Luennon pääviesti oli se, että syömistä ei saa miettiä liikaa, sillä mitä enemmän syömistä miettii, sitä enemmän syö. Hyvässä syömisessä on kyse siitä, että syö terveellisesti ja monipuolisesti kaikkea, hyvällä omallatunnolla ja syö niin paljon ja usein kuin tekee mieli.

Borgin mukaan ihmiset ovat sekoittaneet oman kylläisyyden ja näläntunteen järjestelmänsä epäonnistuneilla laihdutuspyrkimyksillä ja liiallisella ruuan säätelyllä. Minä uskon täysin tähän, sillä olen itse onnistunut sekoittamaan normaalin syömisen opin painonvartijoiden pistejärjestelmällä. Näin jälkikäteen ajateltuna painonvartijoiden pistelaskusysteemi on maailman turhin. Se pitäisi oikeastaan kieltää lailla. Siinä ei todellakaan syödä siihen asti kuin tuntee itsensä tyytyväiseksi ja kylläiseksi, vaan vain siihen asti kuin sinä päivänä pisteitä riittää. Painonvartijat on erittäin hyvä tapa saada painoa nopeasti pois, mutta ei todellakaan pysyvästi. Kun lopetat pisteiden laskemisen, saat kilot heti takaisin. Jos joku on onnistunut pysyvästi laihtumaan painonvartijoilla, niin käsi ylös! Silloin kun ihminen haluaa laihtua pysyvästi, niin tuollainen itsensä huijaaminen on täysin turhaa.

Mutta siis mennäänpä takaisin luentoon. Borg kertoi hauskan esimerkin siitä, miten he olivat tehneet tutkimuksen suomalaisista miehistä. Kyseessä oli ilmeisesti joku tamperelainen miesporukka. Heillä kaikilla oli runsaasti ylipainoa. Tutkimuksen alussa Borg ja tutkijakollegat antoivat miehille kehoituksen syödä hyvin ja monipuolisesti, lisätä kasviksia ja hyviä rasvoja ruokavalioon ja niin edelleen. Miehet päättivät, että he aloittavat heti kunnolla: jättivät kokonaan oluen ja makkarat pois, yksi söi päivässä kilon porkkanoita, toinen veteli joka päivä puoli kiloa banaaneja. Miehet laihtuivat ensimmäisten 3-6 tutkimuskuukauden aikana keskimäärin noin 14 kiloa. Tutkijat olivat kehoittaneet tekemään muutoksia maltillisesti, mutta miehet eivät jaksaneet edetä hitaasti, vaan halusivat tuloksia nopeasti. Mikä olikaan lopputulos? Miehet jaksoivat aloittamallaan linjalla noin puoli vuotta, jonka jälkeen he palasivat entisiin elintapoihin. Tutkimus kesti yli vuoden ja tutkimuksen lopulla miehet olivat saaneet alussa laihduttamansa kilot takaisin ja vielä viitisen kiloa siihenkin päälle. Opetus siis on, että elämäntapamuutosten on oltava pieniä ja helppoja. Sellaisia, joita pystyt noudattamaan koko loppuelämäsi.

Borgilla oli myös mielenkiintoinen tutkimus siitä, mitä suomalaiset vastaavat, kun heiltä kysytään, miksi he eivät halua muuttaa ruokavaliotaan. Puolet vastaajista oli kuulemma todennut, että "syön jo hyvin". Tähän ansaan moni sortuu. Itse olen ainakin kuullut monen suusta, että en ymmärrä, miksi en laihdu, kun syön niin terveellisesti ja vähän. Niinpä niin. Moni luulee syövänsä hyvin, mutta totuus on kuitenkin toinen.
25 % prosenttia vastaajista oli todennut, että ei halua luopua lempiruuastaan. No eihän mistään tarvitse luopua! Ei elämässä voi kieltäytyä totaalisesti omasta lempiherkustaan. Sitä voi syödä silloin tällöin hyvällä mielellä ja nauttia täysillä. Yksi ruoka kohtuudella nautittuna ei estä kenenkään laihtumista. Toiset 25 % oli vastannut, että itsekurin puute. Tämän väitteen Borg tyrmäsi sillä, että hyvä syöminen ei vaadi itsekuria. Tiukat laihdutuskuurit vaativat itsekuria - terveellinen, monipuolinen ja ravitseva ruokavalio ei.

Suurin ansa, johon ihmiset Borgin mukaan lankeavat, on vääränlainen ateriarytmi. Aamuisin syödään liian kevyesti, lounaalla jatketaan samalla kevyellä salaattilinjalla, iltapäivällä juodaan vain kahvia ja kun töistä päästään kotiin on jo kiljuva nälkä. Illalla ravataan jääkaapilla, kun tuntuu, että mikään ei riitä täyttämään vatsaa. Jokaisella meistä on joskus sellaisia päiviä, kun ei yksinkertaisesti ehdi syödä riittävästi päivällä. Illalla onkin sitten koko ajan nälkä ja vaikka olisi jo syönyt kunnon aterian, niin tekee ainakin vielä herkkuja mieli. Kroppa huutaa kaloreita! Borgin mukaan on ihan ok, jos näitä päiviä on satunnaisen harvoin. Mutta jos makeanhimo ja syömiskohtaukset toistuvat usein, on syytä tarkistaa omaa ateriarytmiään. Pääsääntö on, että noin puolet päivän kaloreista tulisi olla syötynä iltapäivään mennessä. Borgin mukaan kaloreita ei tietenkään saa laskea, mutta siis noin suurin piirtein.

Yksi kysymys heräsi Borgin luennon jälkeen mieleeni: Jos kerran painonhallinta on näin helppoa ja rentoa, kuin Borg kuvaa, niin miksi me suomalaiset koko ajan vain lihomme lisää? Borgin viesti on, että syö niin paljon kuin haluat ja kaikkea saa syödä kohtuudella. Todellisuudessa harva kuitenkaan onnistuu näillä ohjeilla. Ohjeet varmasti toimivat, jos osaat oikeasti jo hyvän syömisen perusteet, mutta suurin osa ihmisistä luultavasti luulee osaavansa, vaikkei oikeasti osaakaan.

Tässä vielä Patrik Borgin ravinnon laatutakuut. Kun laitat nämä asiat kuntoon, niin olet jo pitkällä:

500g kasviksia joka päivä (Jatkan tästä aiheesta seuraavassa blogikirjoituksessa)
Valitse täysjyvää
Syö enemmän kasviöljyjä (rasvan laatu paljon oleellisempaa kuin rasvan määrä)
Syö 2-3 kertaa viikossa kalaa (voit korvata myös kalaöljykapseleilla)
Valitse energiattomia juomia
Herkkuja kohtuudella

Puhtaan ruoan puolesta

2010-11-03T02:02:00.000-07:00

Katsoin eilen uusintana tulleen Kuningaskuluttajan, jossa oli mielenkiintoista asiaa ruoasta. Ohjelma on vielä parin päivän ajan katsottavissa Yle Areenassa. Ohjelmassa haastateltiin Noora Schingleriä, joka on toimittaja ja kirjoittaa netissä Kemikaalicocktail-blogia. Kannattaa käydä lukemassa erityisesti Nooran kertomus omista vatsavaivoistaan täältä. Olen itsekin kärsinyt monia vuosia vatsanväänteistä, ilmavaivoista ja stressivatsasta, eli mahahappojen liikaerityksestä. Nyt kun olen viime aikoina pyrkinyt syömään puhdasta, kunnollista ruokaa, niin kyllä vatsavaivatkin ovat hieman helpottaneet.

Lisäksi kuningaskuluttaja-ohjelmassa haastateltiin Tor-Fredric Karlssonia, joka on Aitoa ruokaa -kirjan kustantaja Suomessa. Kyseinen kirja on Mats-Eric Nilssonin, ruotsalaisen toimittajan, uutuus. Minulla on hänen aiemmin ilmestynyt kirjansa Petos lautasella, joka on mielenkiintoinen opus erityisesti teollisen ruoan saloihin. Kirjassa kyseenalaistetaan vahvasti einesteollisuus, joka pettää meitä kuluttajia monella tapaa erityisesti mitä tulee ruoan makuun ja laatuun. Tuota kirjaa saa minulta lainaksi, jos kiinnostaa lukea...

Aion ehdottomasti etsiä käsiini myös tämän Aitoa ruokaa -kirjasen. Täytyy toki myöntää, että Nilsson on kova kärjistämään asioita, eikä kaikki ehkä ole niin vakavalla tolalla, kuin Nilsson väittää, mutta painavaa asiaa hänen tekstinsä kyllä ovat.

Reilua ruokaa!

2010-10-28T08:55:00.000-07:00

Tällä viikolla 25.-31.10 vietetään Reilun kaupan -viikkoa. Reilu Kauppa on järjestelmä, joka pyrkii parantamaan kehitysmaiden pienviljelijöiden ja tuottajien asemaa kansainvälisessä kaupankäynnissä. Reilun kaupan tuotteissa ei ole käytetty lapsityövoimaa ja niiden tuotannossa noudatetaan tarkkoja ympäristökriteerejä.

Ostamalla Reilun kaupan tuotteita voit omalta osaltasi vaikuttaa kehitysmaiden viljelijöiden ja suurtilojen viljelijöiden työ- ja elinoloihin. Suomesta löytyy jo noin 1500 Reilun kaupan tuotetta. Olin positiivisesti yllättynyt, että tuotteita on noinkin runsaasti! Kuluttajille on tarjolla esimerkiksi Reilun kaupan jalkapalloja ja lentopalloja, saippuaa, kuohuviiniä, hilloja, ruusuja ja niin edelleen. Tunnetuimpia tuotteita ovat varmaankin kahvi, tee, suklaa ja viinit. Reilun kaupan tuotteiden myynti on kasvanut Suomessa vuosittain noin 22 % prosentin vauhtia. Tuotteet siis tosiaan ovat löytäneet paikkansa suomalaisten ostoskärryissä.

Oma suosikkini on pienissäkin K-kaupoissa myytävä Reilun kaupan tumma luomusuklaa. Todella hyvää!

MUTTA, Reilua kauppaa on myös kritisoitu laajalti. Mielenkiintoisia kirjoituksia löytyy esimerkiksi Maailma.net -sivustolta täältä ja Vapaasana.net -sivustolta täältä.

Kritiikistä huolimatta itse uskon siihen, että Reilu kauppa -organisaatio todella vaikuttaa kehitysmaiden viljelijöiden elinoloihin. Monissa kehitysmaissa suurin osa väestöstä saa elantonsa maataloudesta, mutta tulot ovat usein myös niukat ja epävarmat. Kouluttamattomilla tuottajilla ei usein ole riittävästi taitoja ja tietoja maatalouden tuottavuuden ja laadun parantamiseksi. Tuotteiden myyntiä vaikeuttaa myös huonot liikenneyhteydet ja toimimattomat markkinat. Reilun kaupan järjestelmään kuuluu, että tuottajille maksetaan reilun kaupan lisää, jonka tuottajat käyttävät yhteisön hyväksi. Reilun kaupan lisän käytöstä päätetään kollektiivisesti. Tuota lisää on käytetty esimerkiksi infrastruktuurin parantamiseen, koulutukseen, terveydenhuoltoon, kaivojen rakentamiseen, ympäristönsuojeluun ja niin edelleen. Tässä siis on syy, miksi Reilun kaupan tuotteet maksavat usein hieman enemmän.

Reilun kaupan viikko alkaa jo olla lopuillaan, mutta voit omalta osaltasi vaikuttaa esimerkiksi viikonlopun ruokaostoksia tehdessäsi. Itse aion ainakin entistäkin tarkemmin katsoa, mitä Reilun kaupan tuotteita viikonlopun ruokaostoksilla löytyy ja vertailla hintoja. Ehkäpä ostoskärryyn päätyy uusia Reilun kaupan tuttavuuksia tumman luomusuklaan lisäksi.

Mukavaa Reilua Viikonloppua!

Tunnustuksia ja painavaa asiaa...

2010-10-21T11:28:00.000-07:00

tai siis asiaa painosta. Tiedätkö, mitä sinä painat? Toiset ihmiset tietävät painonsa lähes 100 gramman tarkkuudella, osa taas ei ole käynyt vaa'alla moneen vuoteen. Itse olen neuroottinen painontarkkailija, valitettavasti olen ollut jo hyvin pitkään. Olen ikuinen laihduttaja. Kaikki kaverinkin tietävät sen. Ja luultavasti naureskelevat minulle. :) Olen kokeillut rasvatonta ruokavaliota, vähähiilihydraattista ruokavaliota ja painonvartijoita. Voin myöhemmin kertoa näistä kokemuksistani täällä blogissa, mutta jätetään se siis toiseen kertaan... Onneksi en sentään ole kokeillut kaalikeittodieettiä tai laihdutuspillereitä. Hyvä ystäväni totesi minulle kerran, että jos minä lopettaisin laihduttamisen, niin luultavasti painoni alkaisi laskea huomaamattaan. Niin, mutta kun...

En ole koskaan ollut lihava ja painoindeksini on aina ollut noin 23-24, eli normaalipainon (alle 25) rajoissa. Minulle ei kukaan ole koskaan sanonut, että olisin läski, minua ei ole kiusattu, ja minulle ovat mahtuneet koon 38 vaatteet päälle. Jostain kumman syystä, olen kuitenkin saanut itselleni jostain sellaisen pakkomielteen, että minun, 164 senttisen naisen pitäisi painaa ainakin alle 60 kiloa, tosin aikuisiällä en koskaan ole painanut alle 60 kiloa. En voisi koskaan sairastua syömishäiriöihin tai vastaavaan, sillä minulla on liian hyvä itsetunto, enkä ole tarpeeksi perfektionisti - ennemminkin hedonisti. Mutta en usko, että pääsen koskaan pois tästä painontarkkailija-Pauliinasta. Olen vain alkanut pohtia, että pitäisiköhän tähän tautiin hakea apua kallonkutistajalta, vai onkohan tämä yleistä? Onko olemassa muita vaaka-friikkejä? Ovatko kaikki naiset painontarkkailijoita?

Raskausaika oli jollain tapaa kauhistuttavaa, kun paino vaan nousi ja nousi. Lopulta painoni nousi 64 kilosta 81 kiloon. Älkää nyt naurako, mutta arvaatte varmaan mitä tein ensimmäisenä aamuna, kun olin tullut sairaalasta kotiin. No menin tietysti vaa'alle. Painoin 74 kiloa eli 10 kiloa enemmän kuin ennen raskautta. Huh, ajattelin, että onpas siinä työsarkaa kerrakseen. En kuitenkaan alkanut laihduttaa, senhän kielsivät kaikki imetysopukset ja neuvolantätikin. En laihduttanut, mutta ravasin kuitenkin tiheään tahtiin siellä vaa'alla. Ja ravaan edelleen. Tänä aamuna painoin 67,1 kiloa. Tavoitteeni on edelleen se 59,9 eli alle 60 kiloa. En ole koskaan sinne päässyt, enkä tiedä tulenko koskaan pääsemään, mutta tätä elämää on kiva viettää näin laihdutellen ja painoa tarkkaillen...

Painontarkkailu on jokseenkin typerää. Mitä väliä painolla on? Miksi naiset eivät kehtaa kertoa painoaan? Painoa enemmän merkitsee se, miltä se peilikuva näyttää! Kyllähän jokainen sen näkee, kuka on läski ja kuka on laiha. Harvoin kukaan on kuitenkaan tyytyväinen itseensä. Ihailen naisia, jotka pitävät omasta vartalostaan, oli se sitten sopivan pyöreä tai linnunluisen laiha. Sillä yleensä se menee niin, että nainen ei ole koskaan tyytyväinen ulkonäköönsä. Tuntuu, että elämä on epäreilua. MeNaiset -lehdessä oli viime viikolla kerrottu kolmesta naisesta, jotka ovat luonnostaan laihoja. Laulaja Karoliina Kallio kertoi, että häntä loukkaa se, kun ihmiset vihjailevat hänen laihuudestaan ja epäilevät sairaaksi. Hänen ei tarvitse tarkkailla syömisiään, hän vain pysyy hoikkana. Hän tosin haluaisi enemmän lihaa luittensa päälle. Juontaja Kristiina Komulainen totesi olevansa aivan läpipasko, jolla syöminenkin keskeytyy, kun pitää juosta vessaan. Lehdessä hän toteaa, että kaikki perheessä ovat ruipeloita, eli geenit ovat hänen puolellaan.

No, eipä minullakaan sentään mitään lihavuusgeenejä ole. Mutta olen perinyt hoikalta äidiltäni sellaisen herkuttelugeenin, joka löytyy myös ainakin nuoremmalta siskoltani. Siksi en usko, että voisin koskaan lopettaa tarkkailemasta syömisiäni. Sillä ilman rakasta ystävääni, itsekuria, söisin luultavasti jokaisen herkun, joka eteeni tupsahtaa. Ihmisen mieli on ihmeellinen... kielletty asiaa kiehtoo valtavasti. Jos kiellät itseltäsi herkut, niin niitä tekee entistäkin enemmän mieli. Entä toimiiko se toisinpäin? Jos saat syödä herkkuja, niin niitä ei tee sitten enää mieli? Ei toimi minulle. Käsi ylös se, jolla tuo toimii!

Mikä oli tämän blogin opetus? Ei mikään. Jatkan edelleen vaa'alla ravaamista ja tarkkailen syömisiäni. En usko, että minä sillä mihinkään laihdun, mutta eihän sitä koskaan tiedä, jos oikein yrittää...

PS. Nythän minä sen keksin, miksi olen sellainen painontarkkailija... horoskooppimerkkini on vaaka!

Lasagne

2010-10-15T10:44:00.000-07:00

Mitä tänään syötäisiin? No meillä syödään koko viikonloppu lasagnea, jonka tein elämäni ekaa kertaa itse alusta loppuun asti. Aikaisemmin olen ostanut kaupasta lasagnepakkauksia, joihin ei tarvitse muuta lisätä kuin jauheliha ja siellä on kastikeainekset pussissa valmiina. Ajattelin testata, että miltä maistuu lasagne kunnon raaka-aineista versus lasagne, joka on tehty kuiva-aineista. On varmaankin helppo arvata, kumpi voitti! Tietysti tämä oma tekeleeni, jonka ohje tulee tässä:

Lasagne

400 g paistijauhelihaa
1 iso sipuli + valkosipulinkynsiä maun mukaan
3 porkkanaa raastettuna
1 tlk (n.400g) yrttimaustettua tomattikastiketta
3 dl vettä
suolaa ja pippuria

Valmista kastike paistamalla jauheliha, lisää silputut sipulit ja raastetut porkkanat. Lisää loput ja anna hautua noin vartin verran. Tee seuraavaksi juustokastike:

1 litra maitoa
1 dl jauhoja
200 g sulate- tai tuorejuustoa
1 tl jauhettua muskottipähkinää
pippuria

Sekoita jauhot kylmään maitoon paksupohjaisessa kattilassa. Kiehauta koko ajan sekoittaen ja lisää lopuksi juusto ja mausteet.

Voideltuun vuokaan ladotaan ensin jauhelihakastiketta, sitten juustokastiketta ja täysjyvälasagnelevyjä. Näitä kerroksia niin monta kuin haluaa / mahtuu / aineksia riittää. Lopuksi kerros juustokastiketta ja vähän juustoraastetta. Uunin alimmalle tasolle 175 asteeseen noin 45-60 min. Todella hyvää!!

Kun annoin lasagnen vielä hetken vetäytyä hellan päällä uunista ottamisen jälkeen, niin keittelin Viiville bataattia (juu, sitä amerikkalaista... saako jostain kotimaista?) Bataatti oli selvästikin maukkaampaa kuin peruna. Viivi söi puolisen desiä bataattisosetta ja olisi varmasti syönyt enemmänkin, mutta en uskaltanut enempää antaa näin ekalla kerralla. Huomenna sitten bataattia lisää!

Lapset ja ruoka

2010-10-11T04:50:00.000-07:00

Olipa hieno viikonloppu! Lauantaina näimme ystäviä tupareissa ja kävin kokeilemassa pitkästä aikaa BodyBalancea, joka oli ihanaa. Sunnuntaina aloitimme Viivin kanssa vauvauinnin. Sepä vasta jännää olikin ja neidille maistui uinnin jälkeen parin tunnin päikkärit ja illalla vielä toiset samanlaiset. Kaiken kruunasi se, että Viivi aloitti sunnuntaina oman retkensä ruoan ihmeelliseen maailmaan. Neiti sai maistella ensimmäistä kertaa vedellä ja äidinmaidolla soseutettua perunaa. Ja hyvin näytti maistuvan! Perunaa maistellaan nyt viikon verran ja loppuviikolla jatketaan joko bataatilla tai porkkanoilla. Bataatti maistuu vauvoille kuulemma hyvin, mutta hieman harmitti, että löysin kaupasta vain yhdysvalloista tuotua bataattia. Onneksi löytyi sentään lähellä tuotettuja luomuporkkanoita.

"Mitä ihmettä tämä on? "

Oman lapsen myötä olen kiinnostunut entistäkin enemmän ruoan vaikutuksista terveyteen. Ei ole ollenkaan yhdentekevää, millaista ravintoa lapselleen tarjoaa. Äitini löysi kirjastosta minulle todella mielenkiintoisen kirjan, Nina Collander-Nyman ja Maria Riska: Oikeaa ruokaa; lapset, ruoka & terveys, Kirjapaja 2010. Tämä kirja kannattaa jokaisen lukea, oli sitten lapsia tai ei. Kirjassa vannotaan puhtaan, oikean ruoan nimeen. Kirja poikkeaa jonkin verran vallalla olevista ravitsemussuosituksista, mutta kirjan oppeihin on helppo yhtyä. Kirjailijat ovat laatineet lukijalle tiettyjä sääntöjä, jotka auttavat päivittäisissä valinnoissa:

Ei tuotteita, joissa on enemmän kuin 3 lisäainetta
Ei valmiiksi marinoitua lihaa
Osta mieluiten kotimaisia luomukasviksia ja luomuhedelmiä
Lapsille luomukevytmaitoa tai täysmaitoa (rasvaton maito on niin prosessoitua, että sen luonnolliset ravintoaineet ovat hävinneet)
Käytä puhdasta voita tai voi-öljyseoksia
Vältä sokeria, joka tosin sekin on parempi kuin keinotekoiset makeutusaineet kuten aspartaami
Käytä luomukasvislientä tai itse tehtyä kasvislientä, sillä liemikuutioissa on valtavasti lisäaineita

Jos tähän saakka on ostanut kaupasta eineksiä ja pitkälle jalostettuja tuotteita, on varmasti vaikeaa muuttaa kerralla tapojaan. Itse olen aina käyttänyt margariineja ja rasvattomia maitovalmisteita, mutta ajattelin nyt vähitellen opetella ostamaan kevytmaitoa ja voita. Näette sitten tulevina kuukausina, mikä vaikutus näillä valinnoilla on meidän perheeseemme - olemmeko kohta lihavia pulleroita? :) Tuskin.

Tässä vielä muutamia mielenkiintoisia poimintoja kirjasta:

"On valitettava tosiseikka, että ruoan teollinen tuotanto on mennyt liian pitkälle. Suurin osa päivittäisestä ravinnostamme on niin jalostettua, ettei ruokaa voi enää pitää ravitsevana ja terveellisenä. Raaka-aineet ovat yhä useammin geenimanipuloituja, kasvit keinolannoittein viljeltyjä ja eläimet keinotekoisella rehulla ruokittuja."

"Uusimpien tutkimusten mukaan luomumaidon juoja saa 50-80 prosenttia enemmän antioksidantteja muuhun maitoon verrattuna. Sitä paitsi luomumaidon rasva-aineet jakautuvat muuta maitoa terveellisemmin: siinä on enemmän omeja-3-rasvahappoja."

"Sokeri on itse asiassa todettu riippuvuutta aiheuttavaksi huumeeksi. Se on myös myrkky, joka varastaa elimistöstä ravintoa. (...) Se heikentää esimerkiksi kehon immuunivastetta sekä kalsiumin ja magnesiumin imeytymistä, joka on välttämätöntä esimerkiksi luiden ja hampaiden kehittymiselle."

"Kun juot coca-colan, elimistöstäsi häviää noin 150 mg magnesiumia.

Itse aion tästä lähtien pyrkiä noudattamaan Collander-Nymanin ja Riskan ostossuosituksia, joita luettelin yllä. Heitän sinullekin haasteen: ensi kerralla kun menet kauppaan, niin kannattaa kiinnittää huomiota, onko ostoskärryissäsi laadukkaita perusraaka-aineita vai jalostettuja e-koodeilla varustettuja tuotteita...? Ensimmäinen askel muutoksessa on se, että tiedostaa nykyhetken. :)

Voihan viikonloppu!

2010-10-04T04:19:00.000-07:00

Vanheneminen on vaarallista, ainakin jos juhlii synttäreitä! Viikonloppu oli todella kiva, paitsi eilen illalla minulla oli tosi kova vatsakipu. Nooh, mistäköhän mahtoi johtua?

Lauantaina olin syömässä rakkaan ystävän ja lasten kera Huviretkessä. Alkuruoaksi söin gratinoituja katkarapuja, pääruoaksi todella hyvää kantarellikasvispaistosta ja jälkiruokasi sitruunajuustokakkua, josta tosin jaksoin syödä vajaa puolet. En muista koska viimeksi olisin syönyt noin hyvää ruokaa. Olin aivan täynnä, kun lähdin ravintolasta kotia kohti. No, illalla sain vielä pari ystävää kylään ja jostain käsittämättömästä syystä söin vielä iltapalaksi palan suklaakakkua.

Sunnuntaina meille tuli sukulaisia ja ystäviä synttärikahville. Olimme leiponeet äidin kanssa omenapiirakkaa ja kinkkupiirakkaa ja sunnuntaina sain valmiiksi herkullisen tiramisun. Ajattelin, että lauantaisten herkkujen jäljiltä maistan vain vähän tarjoiluja... Eikä makeaa oikeastaan tehnyt enää edes mieli. Tulipa sitä sitten kuitenkin syötyä pari pientä palaa tiramisua, pala kinkkupiirakkaa, omenapiirakkaa ja illalla vielä pari suklaakeksiä.

Eli melkoinen herkkuviikonloppu. Eilen illalla sain sitten kokea seuraukset vatsakipuna, kun sokerit ja valkoinen vehnä temmelsivät mahalaukussani. Onneksi tuli sentään käytyä molempina päivinä reippaalla kävelylenkillä, mutta silti... Jotain rajaa!

Ostaisinko luomua?

2010-09-27T06:17:00.000-07:00

Luomutuotteet ovat vihdoin ja viimein löytäneet tiensä pientenkin kauppojen valikoimiin. Kuluttajien tietoisuus luomusta on lisääntynyt viime vuosina valtavasti ja sitä myöten myös luomutuotteiden kysyntä. Yhä edelleen luomuruokaa löytyy kuitenkin melko harvan ostoskorista. Voisikohan luomu olla joskus enemmistön valinta?

Luomu on lyhenne sanasta luonnonmukainen. Luonnonmukainen tuotanto tarkoittaa, että kasvien viljelyssä, kotieläinten hoidossa ja elintarvikkeiden valmistuksessa otetaan käyttöön luonnon omat menetelmät. Luomuviljelyssä maata hoidetaan eloperäisillä lannoitteilla, kuten kompostoidulla karjanlannalla ja vuoroviljelyn avulla. Torjunta-aineet ovat luonnon omia tuholaisten luontaisia vihollisia. Luonnonmukaisessa kotieläintaloudessa kotieläimet syövät luomurehua ja saavat liikkua ja laiduntaa säännöllisesti. Eläinten hyvinvointiin ja lajityypilliseen käyttäytymiseen kiinnitetään erityistä huomiota.Itse arvostan erityisesti sitä, että luonnonmukaisessa maataloudessa ei käytetä synteettisiä torjunta-aineita, kasvuhormoneja tai antibiootteja. Mitenköhän paljon kyseisiä aineita on "tavallisessa" eli ei-luonnonmukaisessa ruokatuotannossa? Luomuviljelyssä kemikaalien käyttäminen on kielletty, joten luomun suosiminen vähentää elinympäristömme kemikaalirasitusta. Kemikaaleja meinaan käytetään monilla eri aloilla ja tehtaista ja pelloilta kemikaalit päätyvät rasittamaan ilmakehää, vesistöjä ja maaperää.

Luonnonmukaisesti tuotetun elintarvikkeen tunnistaa yleensä jo pakkauksesta, jossa lukee luomu, sillä luomu-sanaa ei saa käyttää minkään muun kuin luomutuotteen yhteydessä. Luomutuotteeksi lasketaan sellainen tuote, jossa luonnonmukaisia ainesosia on vähintään 95 %. Suomessa luomutuotteen tunnistaa useimmiten Luomu-merkistä, joka on maa- ja metsätalousministeriön julkistama merkki. Tuon suomalaisten viranomaisten valvoman merkin saa sellainen tuote, jota on valvottu pellolta kauppaan asti. Merkin käyttäjä sitoutuu EU:n luomuasetuksen ehtoihin. Merkin saa myös ulkomainen luomutuote, jos se pakataan Suomessa.

Tämä sen sijaan on EU:n tähkämerkki, eli EU-alueen yhteinen luomulogo. Sitä voidaan käyttää EU:n alueella tuotettujen luonnonmukaisten tuotteiden pakkauksissa.

On monta hyvää syytä käyttää luomutuotteita. Kuten yllä kirjoitin, niin luonnonmukainen tuotanto rasittaa vähemmän ympäristöä, maaperä on ravinteikkaampaa ja luomuruoka on puhdasta, vapaa vieraista aineista. Näistä hyvistä syistä huolimatta silti melko harva käyttää luomua. Miksi näin?

Luultavasti yksi syy on kalliimpi hinta. Olen tehnyt itse hintavertailuja monen luomutuotteen kohdalla ja tiedän, että luomu maksaa usein kymmeniä senttejä enemmän kuin vastaava ei-luomutuote. Tehotuotetut elintarvikkeet ovat tietysti halvempia, koska ne ovat tehotuotettuja. Myös kysynnän ja tarjonnan laki määrää sen, että luomuruoka on kalliimpaa.

Itse olen valmis maksamaan luomusta vähän enemmän. Arvostan puhdasta, ravinteikasta ruokaa ja ekologista tuotantotapaa. Mutta on niitäkin päiviä, jolloin luomu jää hyllyyn. Rauman kaupoissa olen törmännyt välillä siihen, että koska luomua menee vähemmän, niin luomuhyllyyn on jäänyt huonolaatuisia, pilaantuneita tai homehtuneita tuotteita. Tällöin valitsen ei-luomun. Myös hinta voi joskus ylittää minunkin ostopäätökseni rajat. Viimeksi kun kävin Rauman Citymarketissa, niin luomu kevytmaidon hinta oli törkeän kallis, 1,85 € litra, kun muualla luomumaitoa saa noin 1,35 €:n hintaan.

Jos luit tämän jutun, olisi mukava kuulla, miksi sinä ostat tai et osta luomua? Onko niin, ettet ole edes tullut koskaan ajatelleeksi asiaa? Onko luomuruoka edelleen liian kallista? Vai onko se vaikeasti saatavilla? Jätä ihmeessä kommentti blogiin, vaikka nimettömästi! :)

- Pauliina

Syksyn satoa

2010-09-22T04:58:00.000-07:00

Voi että miten nopeasti aika menee! Viivi täytti maanantaina 4 kuukautta ja nyt saisi virallisesti aloittaa soseiden syömisen. Kovasti jo odottelen, että neiti pääsee maistelemaan porkkanaa ja perunaa, mutta koska Viivi kasvaa edelleen hyvin pelkällä äidinmaidolla, niin emmepä aloittelekaan ihan vielä. Suositushan on, että täysimetystä jatkettaisiin puolivuotiaaksi asti. Viivi ei myöskään ole vielä osoittanut juurikaan kiinnostusta ruokaa kohtaan, ainoastaan äidin tissit saavat kiinnostavia katseita osakseen. Osa vauvoistahan osoittaa jo melko varhain kiinnostusta äidin ruokailuun ja lautasen sisältöön.

Äidin lautasella onkin ollut taas melkoisia herkkuja! Sunnuntaina olimme koko perheen voimin silakkamarkkinoilla ja saaliiksi saimme herkullisia kantarelleja sekä Heinisen Sinikan leipomaa ruisleipää. Siispä lähiruokaa parhaimmillaan!

Tein kantarelleista sienimuhennosta. Ensin paistoin hienonnettuja sieniä hetken pannulla, sitten lisäsin joukkoon hienonnetun sipulin ja voita. Hetken kuullottamisen jälkeen lisäsin pari ruokalusikallista vehnäjauhoja ja lopuksi 2 desiä luomukermaa ja 2 desiä luomumaitoa. Mausteeksi suolaa ja pippuria. Nam!

Maanantaina vietimme Viivin kanssa koko päivän Porissa. Oli todella kaunis syyspäivä ja aurinko paistoi. Ensimmäiseksi vierailimme Anun ja Aadan luona katsomassa Viivin vauvakavereita. Yhteensä meitä oli kuusi äitiä ja seitsemän vauvaa! Tarjolla oli superhyviä kakkuja, joten lounas menikin tällä kertaa kakkuja syödessä... hups. :) Vauvatapaamisesta suuntasimme serkkuni Marin luokse katsastamaan hienoksi remontoitu asunto. Mari teki meille päivälliseksi todella hyviä uunijuureksia ja niitä oli pakko kokeilla heti seuraavana päivänä itsekin.

Laitoin porkkanaa, lanttua, kukkakaalia ja sipulia uunivuokaan. Pohjalle desin verran vettä ja mausteeksi öljyä, hunajaa, suolaa ja pippuria. Kasvikset olivat 200 asteessa noin tunnin verran. Söimme juureksia yhdessä possun sisäfileen ja sienimuhennoksen kanssa. Todella maistuva syyssadon ruoka! Jussi tosin kysyi, että missäs perunat on.... ne miehet...

Hyvä paha rasva osa 2

2010-09-19T07:37:00.000-07:00

Jos kiinnostaa, niin mielenkiintoinen rasvakeskustelu jatkuu A-talkissa. Ohjelma katsottavissa Yle Areenassa vielä kuukauden verran... Voita Pöytään!

Avautumisia...

2010-09-18T06:27:00.000-07:00

Nyt on tämän bloggarin pakko avautua muutamasta asiasta... Kävin tällä viikolla kaksi kertaa kyläilemässä ja molemmissa paikoissa kommentoitiin jokseenkin niin, että "mitäs sitä nyt uskallan tarjota, kun olet niin tarkka syömisten suhteen". He olivat lukeneet juttujani täällä. Ehei! Tarkoitukseni ei todellakaan ole olla mikään "hellapoliisi" tai ruoka-aktivisti, joka yrittää puuttua muiden ihmisten syömisiin. En todellakaan ole mikään esimerkki-ruokailija, eikä meillä syödä vain ja ainoastaan puhdasta, terveellistä ruokaa. Oi oi... minun sisälläni asuu todellinen herkuttelija! Yritän pitää itseni kuitenkin yleensä kurissa. En kuulu siihen ihmisryhmään, jotka eivät liho millään. Sen sijaan kroppani kyllä pitää tiukasti kiinni vararavinnosta ja on taipuvainen keräämään lisää vararavintoa heti tilaisuuden tullen, eli kun syön enemmän kuin kulutan.

Kuten alussa kirjoitin, niin olen vain tavattoman kiinnostunut näistä ruoka-asioista (ja syömisestä) ja ravitsemuksen vaikutuksesta ihmiskehoon ja hyvinvointiin. Tässä taannoin ajattelinkin, että miksi ihmeessä en lähtenyt opiskelemaan ravitsemustieteitä lukion jälkeen. Syy on yksinkertaisesti se, etten tiennyt sellaisesta alasta ollenkaan! Ja ehkeivät nämä asiat kiinnostaneet minua lukioikäisenä niin kuin nykyään. Hienoa, jos blogini herättää jotain ajatuksia ravinnon suhteen ja auttaa ymmärtämään ravinnon vaikutuksia. En toisaalta edes tiedä, jaksaako kukaan koskaan lukea näitä höpinöitä täällä. Ja haluaisin myös kovasti tietää, jos joku on ehdottoman eri mieltä näistä asioista kuin minä. Kommenttiosio on täysin vapaassa käytössä!! :)

Palataanpa vielä herkutteluun... Mikä on sinun herkkusi? Syötkö herkkuja joka päivä vai onko sinulla karkkipäivä? Viime aikoina olen alkanut ymmärtää, että itsensä hemmottelu ei minun kohdallani tarkoita suklaakakun palaa (vaikka se onkin taivaallisen herkullista). Hemmottelua kestää juuri niin kauan kuin syön kakkua ja maistan hyvän suklaan suussani. Sen jälkeen alkaakin "krapula". Sokerihumalasta siirrytään vatsavaivoihin, jotka aiheutuvat hiilarimössöstä, valkoisen jauhon ja sokerin yhdistelmästä. Suolistossa kiertää ja kupruilee, kun ilma pyrkii ulos. Omalla kohdallani todellinen itsensä hemmottelu on esimerkiksi hyvä ja raikas salaatti, maustamatonta jogurttia marjoilla tai hedelmäsmoothie. Nyt tulee mieleeni kesällä mökillä tekemämme salaatti, johon tuli jääsalaatin sekaan mansikoita, vuohenjuustoa ja cashew-pähkinöitä! Aah... oi mikä makuyhdistelmä! Ja keho kiittää mansikan vitamiineista, juuston proteiineista ja pähkinöiden hyvistä rasvahapoista.

Olimme tänään siskoni Janitan kanssa Women'silla jumppailemassa. Kyseessä oli LesMills Mixed Up -tunti, eli mukana oli biisejä BodyVive-, BodyCombat-, BodyStep- ja BodyPump - tunneilta. Setti kesti noin 1,5 tuntia ja täytyy myöntää, että oma kunto meinasi loppua kesken. Todella vauhdikasta ja hauskaa menoa. Omat sykkeeni huitelivat koko ajan jossain 160-180 välillä ja tuloksena olikin 965 poltettua kaloria! Ettei vain tulisi mitään aliravitsemustilaa, niin taidankin tästä lähteä sohvalle syömään lakritsia. Ostin cittarista sellaista hyvää kuopiolaista lakua, jossa ei ole lisä- eikä säilöntäaineita. Nam nam...

Hyvä paha rasva

2010-09-15T05:03:00.000-07:00

Maanantaina tuli Yleltä ohjelma nimeltä MOT: Rasvainen kupla. Vuosikausia on uskottu, että sydän- ja verisuonisairauksien syynä ovat eläinrasvat. Suomalaisissa ravitsemussuosituksissa kehoitetaan välttämään eläinrasvaa ja vaihtamaan voi margariiniin. Viime aikoina on kuitenkin alkanut tulla esille seikkoja, jotka osittain kumoavat eläinrasvojen epäterveellisyyden. Ohjelma on vielä viikon ajan katsottavissa Yle Areenassa.

Ohjelmassa esitetään eri tutkijoiden ja asiantuntijoiden näkemyksiä terveellisestä ruokavaliosta, kolesterolista ja sydän- ja verisuonitaudeista. Todella mielenkiintoista kuultavaa! Ohjelman jälkeen tuleekin mieleen, että mihin sitä oikein pitäisi uskoa? Jo neuvolasta lähtien suomalaisille toitotetaan, että vältä kovia rasvoja (eläinrasvat) ja suosi pehmeitä rasvoja (kasvirasvat). Maitotuotteiden pitäisi olla rasvatonta, lihan vähärasvaista, ei saa käyttää voita ja niin edelleen... Totuus kuitenkin on, että ei ole olemassa luonnostaan rasvatonta maitoa, joten maidon pitää käydä melkoinen teollinen prosessi läpi, jotta siitä saadaan rasvatonta. En usko, että kukaan ihminen lihoaa sen vuoksi, jos juo kevytmaitoa rasvattoman sijaan. Jos haluaa syödä puhdasta, mahdollisimman vähän käsiteltyä ruokaa, niin eikö silloin olisi terveellisintä valita rasvainen maito ja kunnon voi margariinin tilalle?

Jokainen ihminen tarvitsee rasvaa. Rasvat ovat ihmiselle elinehto, sillä ne muun muassa mahdollistavat rasvaliukoisten vitamiinien (A-, D-, E- ja K-vitamiinit) imeytymisen ja ovat tärkeitä solukalvojen ainesosia. Hyviä lähteitä rasvan saannille ovat luonnolliset rasvat, kuten pähkinät, avokado, rasvainen kala, siemenet ja kylmäpuristetut öljyt, kuten oliiviöljy. Kaikkein epäterveellisintä rasvaa saamme yleensä teollisesti valmistetuista ruuista, kuten sipseistä, ranskalaisista, pikkuleivistä, leivonnaisista, pitsoista, kalapuikoista ja lähes kaikista pika- ja valmisruuista. Näitä rasvoja kutsutaan transrasvahapoiksi, eli transrasvoiksi. Elimistö ei todellakaan tarvitse näitä rasvoja, jotka lisäävät riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin sekä lisäävät elimistön tulehdustilaa ja lihottavat.

Rasvakeskustelun velloessa tavallinen tallaaja voi vain luottaa omiin tuntemuksiin. Kannattaa syödä sitä ruokaa, joka tuo itselle hyvän ja kylläisen olon eli puhdasta, ravinteikasta ruokaa. Rasva ei ehkä olekaan niin pahasta, kuin aikaisemmin on annettu ymmärtää. Hyviä rasvoja kannattaa nauttia ja samalla muistaa tarkkailla huonojen transrasvojen määrää.

Turun turinoita

2010-09-09T07:09:00.000-07:00

Vietimme eilisen päivän Turussa Viivin kummitädin eli rakkaan siskoni Kristiinan luona. Mulla oli illalla Gym2000 salilla BodyPumpin jatkokoulutus, joten Viivi sai viettää pari tuntia laatuaikaa kaksitaan kummitädin kanssa. Turussa oli oikein mukavaa, kuten aina! Viivikin viihtyi hienosti, tosin vietti suuren osan päivästään nukkumalla.

Kävimme päivällä tutustumassa ekokauppaan nimeltä Ruohonjuuri. Kauppa oli ihan positiivinen yllätys! Ja olin kyllä kuullut siitä hyvää jo aikaisemminkin. Ruohonjuuressa myytiin monenlaisia elintarvikkeita, pääasiassa luomutuotteita, superfoodeja, tuoreita kasviksia ja hedelmiä, pesuaineita, ihonhoitotuotteita, kosmetiikkaa jne. Myös vauvanruokaa oli tarjolla, kuten luomusoseita ja luomupuuroja.

Tällä kertaa mukaani tarttui quinoaa ja maca-jauhetta. Maca-juuri on Perun Andeilla kasvava kasvi, jota inkat ovat käyttäneet jo satoja vuosia enrgianlähteenään. Maca on todellista superruokaa, sillä se sisältää valtavasti aminohappoja, mineraaleja, vitamiineja ja entsyymejä. Maca on voimakas adaptogeeni. Adaptogeeniset kasvit auttavat kehoa adaptoitumaan eli mukautumaan haastaviin olosuhteisiin, kuten esimerkiksi pitkittyneeseen stressiin. Jokainen adaptogeeni autta kehoa mukautumaan omalla tavallaan ja maca vaikuttaa rintaontelossa sydämen etupuolella sijaitsevaan kateenkorva-nimiseen rauhaseen. Maca kohentaa immuunipuolustusta ja paranta kestävyyttä ja suorituskykyä. Macaa on myös käytetty hormonaalisiin häiriöihin ja sen on todettu lisäävän seksuaalista halukkuutta. Maca-jauhetta suositellaan käytettäväksi aamuisin noin 1 tee- tai ruokalusikallinen lisättynä esimerkiksi puuroon, viiliin tai jogurttiin. En ole vielä maistanut macaa, mutta luin, että maca-jauhe maistuu todella pahalta. Luultavasti pahan maun kestää, koska kyseessä on todellinen terveysruoka. Kirjoittelen superruuista vielä myöhemmin lisää, kun olen testannut maca-jauheen.

Ostin kaupasta myös kvinoaa, joka on hiilaripitoinen ruokakasvi. Kvinoa on kotoisin Etelä-Amerikasta ja se oli aikanaan inkojen tärkein viljelykasvi. Kvinoaa käytetään ruoanvalmistuksessa viljojen tapaan, vaikkei se olekaan heinäkasvi, kuten muut viljat. Kvinoa on länsimaissa tullut tutuksi ainakin keliakiaa sairastaville, sillä kvinoa on luontaisesti gluteeniton. Runsaskuituinen kvinoa sisältää aminohappoja, fosforia, rautaa ja magnesiumia, joten kyseessä on erittäin ravinteikas ruoka. Voit käyttää kvinoaa korvaamaan aterialla esimerkiksi pastan tai riisin. Ajattelin tehdä tänään kvinoasta salaattia, johon laitan kvinoan lisäksi tomaattia, kurkkua, sipulia ja kananmunaa.

No, jatketaanpa sitten Turun tarinoita. Viivi jatkoi matkarattaissa uniaan, joten päätimme Kristiinan kanssa suunnata lounaalle. Kävimme aikaisemmin Turussa siskojen kanssa syömässä Red Hot Chilis -ravintolassa, jossa tarjotaan muun muassa hyviä kasvisruokia. Yllätykseksemme kyseisen ravintolan viereen olikin tullut Hanko Sushi -niminen ravintola ja tottahan toki menimme testaamaan sushit. Lounasvaihtoehtoon sisältyi alkupalaksi vihreää teetä ja miso-keittoa. Pääruoaksi tuli lohi- ja tofumakeja ja muna-, lohi-, rapu- ja tofunigirit. Erittäin herkullista wasabin ja soijakastikkeen kanssa! Pidän itse kovasti sushista, mutta valitettavasti se on harvinaista herkkua, sillä Raumalta tai Porista ei saa sushia tietääkseni ollenkaan. Olikin ilo todeta, että Turkuun on avattu hyvä sushi-ravintola. Saimme vatsat täyteen herkullista sushia!

Sushilounas ja alkupalaksi teetä ja keittoa...

Illan BodyPump osoittautui myös menestykseksi! Uusi ohjelma nro 75 oli tehokas ja biisit todella hyviä! Erityisesti olkapäätreeni oli raskas ja kyykyt tuntuvat vielä tänäänkin jaloissa. Sovimme, että meidän salilla pidetään LesMills päivä 18.9. jonka jälkeen otetaan uudet ohjelmat käyttöön. Ekan kerran uutta ohjelmaa pääsee mun tunnilla kokeilemaan 21.9. Lisätietoja löytyypi täältä: Women's.

Turku-päivämme päättyi lopulta jäähyväisiin, sillä Kristiina lähtee vaihtoon Irlantiin ja näemme seuraavaksi jouluna. Onneksi aika menee nopeasti! :) Kristiinalle hyvää reissua! Me menemme nyt Viivin kanssa keittelemään kvinoaa...

-Pauliina

ps. Jos jutussa esiintyy kirjoitusvirheitä huimia määriä, niin se johtuu siitä, että kirjoitin jutun jo toistamiseen tänään. Ensimmäisellä kerralla kirjoitin oikein huolella, mutta yhtäkkiä kaikki teksti hävisi bittiavaruuteen. Tämä jälkimmäinen versio on kirjoitettukin supernopeasti...

Poikkeus sääntöön

2010-09-06T13:43:00.000-07:00

Alustus tämän päivän aiheeseen on todella kaukaa haettua, mutta pakko kirjoittaa ajankohtaisesta aiheesta, eli BB:stä. (Lupaan, että vaikka inhoaisit ohjelmaa, kannattaa jatkaa lukemista.) Satuin katsomaan televisiota kun tämän syksyn Big Brother -asukkaat esittäytyivät ennen taloon astumistaan. Ohjelman nuori punatukkainen nainen, olisikohan ollut Marika nimeltään, jäi mieleeni. Heti alkuun hän kertoi itsestään ehkä iän, asuinpaikkakunnan ja jotain opiskeluista ja samalla siihen perään vielä, että hän on biseksuaali. Oman arvionsa mukaan hän kuulemma on "niinku 90 % tyttöihin päin ja sit se 10 % niinku poikii". Mielenkiintoinen jako! Haluan nyt avata hieman lisää tätä 90/10-sääntöä, mutta sovelletaanpa sitä syömiseen - minä kun satun olemaan 100% sinne poikiin päin.

Ihminen syö normaalisti noin 5-6 ateriaa päivässä. Olen kantapään kautta oppinut, että tuo ateriarytmi on ainakin minulle sopivin. Syön yleensä aamupalaksi puuroa (1). Tunnin päästä kahvia ja jonkun pienen leivän tai hedelmän (2). Puolen päivän aikoihin lounaan (3). Iltapäivällä välipalan (4). Illalla taas jotain lämmintä ruokaa tai salaattia (5) ja ehkä ennen nukkumaanmenoa vielä esimerkiksi hedelmän (6). Toisinaan jää iltapäivän välipala väliin tai viimeinen iltapala syömättä, joten yleensä tulee syötyä noin 5 kertaa päivässä, eli 35 ateriaa viikossa. Pyrin syömään terveellisesti, mutta silloin tällöin tulee poikettua polulta. Tätä polulta poikkeamista kutsun 90/10 -säännöksi. Kun normaalin arjen ateriat koostuvat terveellisistä aineksista, eli kasviksista, täysjyväviljoista, perunasta, hyvistä rasvoista, kanasta, kalasta, lihasta, niin ei herkku silloin tällöin ole ollenkaan pahaksi - päinvastoin! Syöminen ja hyvä ruoka on elämän yksi suurimmista iloista. Hyvä ruoka kuuluu erityisesti juhlaan, jolloin tarjoiluihin panostetaan tavallista arkea enemmän. Onpa muuten mielenkiintoista, että lähes kaikkialla maailmassa, kaikissa kulttuureissa ruoka ja syöminen ovat olennainen osa juhlaa!

Mutta, suurin osa suomalaisista elää yltäkylläisyydessä ja herkkuja ja juhlaruokaa on tarjolla kaikkialla ja koko ajan. Valitettavasti monella lapsella ja aikuisellakin on herkkupäivä joka päivä. Sen lisäksi toki on vielä ne juhlapäivät, jolloin herkutellaan entistäkin enemmän. Tuo 90/10 -sääntö olisi varmasti hyväksi meidän kaikkien hyvinvoinnille. Elämä ei saa olla pelkkää kieltäytymistä, sillä mieli ja ruumis kaipaavat välillä jotain hemmottelua. Hemmotteluksi riittää kuitenkin se 10 % herkuttelua, eli kolme - neljä ateriaa viikossa.

Omalla kohdallani mennyt kesä toteutui syömisten suhteen ehkä noin 50/50 -säännöllä. Jätskiä tuli syötyä melkein joka päivä (no, olipa hellettä). Viivin kanssa kävimme ahkerasti kylässä ja harvoin tuli kieltäydyttyä kahvipöydän tarjoiluista. Onneksi grillikausi ei ole minulle mikään kompastuskivi, sillä en syö makkaraa ja meidän grillissä on useimmiten kasviksia ja kunnon lihaa. Herkkuhetkiä tuli silti vietettyä päivittäin. Nyt syksyn tullen minun onkin aika palata arkeen ja ottaa käyttöön 90/10 -sääntö. Haastan sinut mukaan! Otatko haasteen vastaan?

-Pauliina

ps. Sokeriton viikko päättyi. Sokeria tuli anopin tekemästä mehusta, 4 palasta tummaa suklaata, 2 palasta kakkua (Jussin synttärit), 1 hedelmäkarkista... Mutta lista siitä, mille kaikelle sokerille sanoin viime viikolla "ei", onkin paljon tätä pidempi! :)

Popsi popsi porkkanaa, pilleristäkin voimaa saa

2010-09-04T04:14:00.000-07:00

Niin vain kävin meidän perheellä, että kaikki sairastuimme heti syksyn ensimmäisen flunssa-aallon iskiessä. Sunnuntaina tuli kova kurkkukipu, tiistaina alkoi nuha ja vielä tänäänkin olen saanut niistää monta kertaa. Luulin jo että Viiville olisi kehittynyt vastustuskyky tähän pöpöön äidinmaidon kautta, mutta eipä sittenkään. Nyt on pienellä kova nuha ja tukkoinen olo. Ihmetyksekseni olen ollut viimeisen vuoden aikana jo neljää kertaa flunssassa. Epäilen, että raskaus vei hyvän vastustuskykyni, sillä ennen raskautta olin harvoin sairaana. Haluan vastutustuskykyni takaisin, kiitos.

Ravitsemus on teräksisen vahvistuskyvyn perusta. Syömällä monipuolista ruokaa eli paljon kasviksia ja hedelmiä, täysjyväviljoja ja laadukkaita rasvoja, saa lähes kaikki tarvittavat vitamiinit, tyydyttyneet rasvahapot ja hivenaineet ruoasta. Nykyisin ihmiset kuitenkin syövät melko ravinneköyhää ruokaa eli prosessoituja elintarvikkeita ja liian vähän kasviksia. Kasviksetkaan eivät enää sisällä niin paljon ravinteita kuin ennen, sillä maaperä on köyhtynyt tehoviljelyn vuoksi. Luomukasvikset ovat tietysti eri juttu, mutta kirjoittelen siitä joskus toiste. Useilla ihmisillä kasvisten syönti on myös hyvin kapea-alaista, eli syödään aina samoja kasviksia vuodenajasta riippumatta. Hyvän vastuskyvyn rakentamiseksi olisikin tärkeää syödä monipuolisesti erilaisia juureksia, vihanneksia, marjoja ja hedelmiä.

Onko terveellinen ruokavalio tarpeeksi vastustuskyvyn kannalta? Kannattaako turvautua pilleripurkkiin? Monien tutkimusten mukaan d-vitamiini on tärkeässä roolissa elimistön vastustuskyvyn ylläpitämisessä. Auringonvalo on d-vitamiinin tärkein lähde, mutta täällä pimeässä Pohjolassa aurinko paistaa vain osan vuodesta riittävästi d-vitamiinivarastojen täydentämiseen. Suomalaiset saavat perinteisesti d-vitamiinia kalasta ja kalatuotteista sekä nykyisin myös maitovalmisteista, joihin on lisätty d-vitamiinia. Silti monet kärsivät d-vitamiinin puutteesta. Syysflunssan välttämiseksi kannattaisi täydentää d-vitamiinivarastojaan, sillä elimistön hyvät d-vitamiinivarastot ehkäisevät erityisesti hengitystieinfektioita.

D-vitamiinin lisäksi vastustuskyky saa lisäpotkua omega-3-rasvahapoista. Omega-3-rasvahapot kuuluvat tyydyttämättömiin rasvahappoihin, joita elimistö itse ei pysty valmistamaan. Omega-3-rasvahappoja saa esimerkiksi rypsiöljystä ja rasvaisista kaloista. Kaksi kala-annosta viikossa riittää, mutta itse voin myöntää, etten tule syöneeksi kalaa läheskään kahta ateriaa viikossa.

Vai auttaako sittenkään mikään? Flunssa iskee juuri silloin kun se ei saisi iskeä, vaikka syömiset olisivat kohdallaan ja vitamiinitkin otettu purkista. Vastustuskykyyn vaikuttaa moni muukin asia, kuten riitävä yöuni, stressi, liikunta ja niin edelleen. Mutta nyt flunssan syövereissä haluan silti uskoa, että d-vitamiinilla ja omegoilla saattaakin olla vaikutusta... ja lähden tästä ostamaan apteekista lisää vastustuskykyä.

No sugar

2010-09-01T06:20:00.000-07:00

Miten sinulta on onnistunut tämän viikon haaste, eli sokerin välttäminen? Nyt on siis kolmas päivä menossa ja omasta mielestäni olen onnistunut välttämään sokeria melko hyvin. Eilen tuli vähän sokeria tavallisesta salaatinkastikkeesta ja anopin tekemästä mustaherukkamehusta, mutta muuten on sokeri ollut pannassa. Ihme ja kumma, mutta ei tee edes herkkuja mieli. Kun jotakin päättää, niin se on sitten päätetty ja piste. No sugar!

Tänään söin salaattini normaaliin tapaan balsamicolla ja oliiviöljyllä höystettynä. Balsamicon eli viinietikan kyljessä ei ollut mitään ainesosaluetteloa, joten oletan ettei siinä ole sokeria... :) Balsamico & oliiviöljy on kyllä loistava yhdistelmä salaatiin. Ainakin teollisissa salaatinkastikkeissa on yleensä käytetty huonolaatuisia rasvoja, paljon sokeria ja keinotekoisia aromeja. Itse en oikein jaksa väsätä salaatinkastikkeita, joten on helpompaa ja hyvää laittaa salaattiin suoraan pullosta pieni tilkka oliiviöljyä ja ripotella päälle tilkka balsamicoa.

Pia kyseli omenasoseen ohjetta, joten tässäpä se. Näin minä tein:

Viivin omppusose

Hain naapurin pihalta muovipussillisen omenoita (naapurin emäntä auttoi keräämisessä). Jos otat omenat maasta niin kannattaapi ehkä huuhtaista, mutta itse nappasin omenat suoraan puusta, joten eivätköhän olleet ihan puhtaita. Pilkoin veitsellä omenoista melko suuria palasia ja heitin röntit ja siemenkodat menemään. Laitoin ison kattilan pohjalle vettä niin, että pohja peittyi. En osaa sanoa määrää, mutta vettä oli kattilan pohjalla parisen senttiä. Sinne sekaan heitin omenanpalat kuorineen päivineen ja laitoin hellalle kiehumaan. Kattila porisi siinä liedellä miedolla lämmöllä noin vartin verran ja välillä sekoittelin omenoita. Kun omenat olivat pehmenneet niin soseutin omput suoraan kattilassa sauvasekoittimella todella hienoksi (eihän sitä tiedä, millainen samettisuu siitä meidän Viivistä tulee). Lisäsin satsiin pari kolme ruokalusikallista tavallista valkoista sokeria. Kauhoin soseen pakastusrasioihin ja annoin jäähtyä pari tuntia, jonka jälkeen laitoin rasiat pakkaseen. Sokeria laitoin siis melko vähän, mutta ajattelin, että jos on tarvetta, niin makeutusta voi sitten lisätä kun on syömisen aika.

Äitini vinkkasi valkoiselle sokerille hyvän vaihtoehdon, eli luomu ruokosokerin, jota hän oli ostanut Lumosta. Niinpä kävin meillekin hakemassa tuollaisen pussin.
" Luomu ruokosokeri, täysruoko. Luomuviljellystä sokeriruokosta puristettu mehu tiivistetään, kuivataan ja jauhetaan. Kaikki alkuperäiset vitamiinit ja mineraalit säilyvät. Sopii parhaiten juomiin, leivontaan ja jälkiruokiin."

Tätä ajattelin seuraavaan omppusosesatsiin laittaa!

Terkuin, Pauliina

ps. Bongasin maanantai-illalla neloselta loistavan ohjelman, "Neljän tähden illallinen". Kevyttä viihdettä ruoan parissa! Minä tykkäsin! :) Ohjelma tulee päivittäin maanantaista torstaihin klo 19. Tämä ei sitten ollut maksettu mainos...

Natriumglutamaatista vielä

2010-08-31T05:04:00.000-07:00

Kiitos kommenteista Pia ja Susanna!

Olipa hauska sattuma, että tulin eilen kirjoittaneeksi tuosta natriumglutamaatista, sillä tänään siitä olikin taas uutinen lehdessä! Eli Länsi-Suomessa oli tänään artikkeli, jossa kerrottiin, että kyseisen aromivahventeen käyttöä rajoitetaan ainakin Espoon, Helsingin, Turun, Rovaniemen ja Oulun laitosruuissa. Syynä tähän on muun muassa se, että natriumglutamaatti aiheuttaa joillekin yliherkkyttä.

Ihan hienoa, että tällaisia asioita mietitään kuntatasollakin! Vaikka natriumglutamaatti aiheuttaakin vaivaa vain hyvin pienelle osalle väestöstä, niin on tärekää, että laitoksissa pyritään käyttämään tavallisia, puhtaita ruoka-aineita. Laitoksissa syövät sellaiset henkilöt, joilla ei ole oikein vaihtoehtoja ruokailuunsa, kuten esimerkiksi koululaiset ja vanhukset. Vanhainkodista on vähän huono lähteä rollaattorilla painelemaan lounaalle kaupungille, saati sitten alkaa valmistamaan aterioita itse. Mielestäni onkin tärkeää, että laitoksissa tarjottaisiin mahdollisimman ravinteikasta, puhdasta ja terveellistä ruokaa.

Luomu-spelttimannapuuroa ja itse tehtyä omenasosetta! Ei sisällä keinotekoisia arominvahventeita... :)

Kouluruokailusta vielä muutama sananen... On erittäin hienoa, että suomalaisissa kouluissa tarjotaan ilmainen ateria. Se on ehkä meille suomalaisille itsestäänselvyys, mutta muualla maailmalla hyvinkin poikkeuksellinen asia. Joillekin lapsille kouluruoka on päivän ainoa lämmin ateria - joillekin saatta olla jopa päivän ainoa ateria, niin surullista kuin se onkin. Mutta, on hirvittävän sääli, mihin suuntaan suomalaista kouluruokailua ollaan tällä hetkellä viemässä. Köyhtyvien kuntien säästökohteiksi joutuu usein kouluruokailu. Pienet, kotoisat koulukeittiöt jäävät vähemmistöön, kun koulujen ruokajakelu toteutetaan useimmiten suurista keskuskeittiöistä. Jokainen ymmärtää, että ruoan maku kärsii, kun aterioita valmistetaan suurissa erissä ja kuljetetaan kaupungin läpi pakettiautoilla. Olen ollut työharjoittelussa pienessä kyläkoulussa Kullanperässä, jossa keittäjä teki suurimman osan ruoasta itse ja leipoi usein vielä sämpylöitä tai joskus pullaakin pienille koululaisille. Haluaisin laittaa Viivin sellaiseen kouluun, mutta niitä tuskin on yhtäkään jäljellä enää 6 vuoden päästä.

2010-08-30T05:33:00.000-07:00

Elo- ja syyskuu ovat suomalaisen ruoan parasta aikaa! Nyt ovat kaupat ja torit täynnä suomalaisia vihanneksia, marjoja, hedelmiä...

Tässä meidän parvekkeen satoa tänä kesänä. Parvekkeella kasvoi lehtisalaattia, pinaattia, basilikaa, persiljaa, chilipaprikaa, amppelitomaatteja ja amppelimansikoita.

Jätä einekset hyllyyn

2010-08-30T00:50:00.000-07:00

Aamulla kyseinen otsikko "Jätä einekset hyllyyn" kiinnitti huomioni Länsi-Suomi lehden etusivulla. Lehdessä oli artikkeli siitä, miten helppoa on valmistaa itse esimerkiksi pitsaa ja maksalaatikkoa. Lehden mukaan eineshyllystä tutut arkiruoat valmistuvat kotikeittiössä tehdastuotantoa terveellisemmin ja itse tekemällä voi säästää ruokamenoissa vähintään 20 prosenttia.

Kuluttajatutkimuskeskuksen julkaisun http://www.kuluttajatutkimuskeskus.fi/files/5246/2008_07_julkaisu_elintarvikkeiden_kulutusmuutokset.indd.pdf mukaan vuonna 2006 valmisruokia ostettiin keskimäärin noin 52 kiloa per henkilö. Tutkimuksessa kerrotaan, että valmisruokien kulutus on lähes nelinkertaistunut viimeisen 20 vuoden aikana. Enpä ihmettele yhtään... Einekset helpottavat elämää. Eivätkä loppujen lopuksi ole kovin kalliitakaan. Ennen äitiyslomaa saatoin tehdä välillä sellaisia työpäiviä, jotka alkoivat aamulla klo 8 ja päättyivät illalla klo 20. Mikäs sen helpompaa työpäivän päätteeksi kuin hakea kaupasta valmista ruokaa! Tässä kohdin voin paljastaa, että kanssani ei asu miespuolinen kokki, vaan työnarkomaani yrittäjä, joten helpotusta ruoanlaittoon ei tule siltäkään suunnalta. Eineksillä on siis kyllä paikkansa tässä maailmassa. En halua boikotoida niitä. Mutta miksi eineksiä parjataan?

Viime talvena telkkarissa pyöri mielenkiintoinen mainos. "Äitien tekemää ruokaa." Saarioinen loi kuluttajille mielikuvan siitä, miten heidän valmisruokansa valmistuvat äitien tekemänä. Niinpä niin. Todellisuudessa ruoka valmistuu tehtaissa, isoissa koneissa ja laitteissa, jotka liikuttavat valtavia määriä ruokamassaa. Äidit valvovat prosessia ja tuotantokoneita ja seisovat liukuhihnalla katsomassa, että homma toimii. Ostin viime talvena kirjan Petos lautasella, jossa kirjailija Mats-Eric Nilsson kertoo mielenkiintoisia havaintojaan teollisesta ruoanvalmistuksesta. Teollisissa tuotteissa käytetään valtavasti lisäaineita, pääasiassa aromeja, jotka muodostavatkin suurimman lisäaineryhmän. Lisäainearomien tärkeä tehtävä on luontaisten makujen jäljitteleminen tuotteissa, jotka sisältävät lähinnä tärkkelystä, rasvaa, sokeria tai jotain makeutusainetta. Toinen tehtävä on makuelämyksen korostaminen. Aromeja siis tarvitaan, sillä ruoan maku on laimeaa, koska sen sisältämät luonnolliset raaka-aineet ovat heikkolaatuisia tai niitä on käytetty liian vähän. Tavallisin eineksissä käytetty arominvahvenne on natriumglutamaatti (E621) eli keinotekoisesti valmistettu glutamiinihapon suola. Natriumglutamaatti nousi keväällä jostain syystä otsikoihin ja muun muassa joihinkin leikkelepakkauksiin tuli teksti "ei sisällä natriumglutamaattia". Todennäköisesti silloin on käytetty jotain muuta arominvahvennetta.

Monet tuttavani ovat työskennelleet meidän lähellä sijaitsevassa ruokatehtaassa, jossa valmistetaan myös eineksiä. Heiltä olen kuullut muun muassa sen, miten kananuggetit syntyvät: sen jälkeen kun broilerista on leikattu kaikki fileet, paistinosat yms. niin jäljelle jäävä osa ruhosta heitetään myllyyn, jossa valmistetaan nuggettimassa. Massaan lisätään lisäaineet ja säilöntäaineet ja herkullinen einesruoka syntyy. Nam!

Tässäpä eineskammoisille maailman helpoin pitsaresepti. Taatusti maukasta kotiruokaa!

Pannukakku-pizza (uunipellillinen)

3 dl maitoa
2 kpl kananmunaa
1 rkl öljyä
ripaus suolaa ja sokeria
n. 4 dl vehnäjauhoja

Pohjan ainekset sekoitetaan yhteen ja taikina kaadetaan leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Taikinan päälle kannattaa ripotella vähän juustoraastetta ja sen jälkeen lisätä jotain tomaattikastiketta. Sitten päälle haluamasi pitsatäytteet ja lopuksi juustoraastetta päälle. Paistetaan 200-225 asteessa n. 15-20 minsaa. Lopputulos on mehevä! Pitsasta saa vielä terveellisemmän, jos käyttää pohjaan esim. vehnäleseitä/kaurahiutaleita/jotain täysjyväjauhoja.

Ajatuksia kokoon

2010-08-29T01:21:00.000-07:00

Rakastan ruokaa. Olen aina tykännyt syödä, enkä ole koskaan ollut niin kipeä, ettei ruoka olisi maistunut. Lapsuudenkodistani olen saanut perusterveet ruokatavat, johon kuuluivat muun muassa säännölliset ruoka-ajat, hedelmät ja kasvikset, isän ampuma riistaliha, viikonlopun herkkuhetket ja monipuolinen ruoka. Nykyisin olen melkein ruokafriikki... Olen elämässäni kokeillut jos jonkinlaista ruokavaliota, dieettiä, osa humpuukia, osa ehkä ei. Ajatukseni pyörivät paljon ruoan ympärillä. Ystävien kanssa kokoonnutaan usein ruoan äärelle - mennään kahvilaan, tehdään yhdessä ruokaa, tavataan lounaan merkeissä. Mutta miksi kirjoittaa blogia? Ruoka on niin tavanomainen asia, että kannattaako siitä edes kirjoittaa? Blogi on minulle keino jakaa ajatuksia ruoasta, ruokavalioista, resepteistä, nykyisistä elintavoista ja hyvinvoinnista. Näen ja kuulen päivittäin niin paljon ihmisistä, jotka voivat pahoin ja uskon, että se johtuu pitkälti vääristä ruokatottumuksista ja heikkolaatuisesta ravinnosta. Blogi on minulle keino koota omia ajatuksia ja kirjoittaa siitä, mikä minulle on tärkeää.

Toinen syy blogilleni on meidän ihana pikku Viivi. Tyttäreni 3 kk aloittaa parin kuukauden sisällä oman mullistavan makumatkansa kohti kiinteitä ja ajattelin kirjoitella tänne myös siitä. Minulla on valtavan iso vastuu siitä, millaiset ruokatavat opetan lapselleni ja mitä ruokaa hänelle tarjoan. Haluanko tarjota lapselleni lisä- ja säilöntäaineilla kyllästettyjä eineksiä, kuten sokeria täynnä olevia lastenjogurtteja ja aamiaismuroja vai puhdasta, ravinteikasta ruokaa, kuten luomukasviksia, hedelmiä, täysjyväviljoja, itse valmistettua kotiruokaa? Toivon, että kun Viivi kasvaessaan alkaa tehdä valintoja itse, hän olisi omaksunut edes joitakin terveellisiä ruokatottumuksia. Blogissani en halua tuomita ketään omien valintojensa vuoksi, enkä saarnata ruokavaliojutuilla. Mutta jos jostain kumman syystä satut lukemaan blogiani, niin haluan silloin tällöin heittää teille lukijoillekin haasteita.

Ensimmäinen haaste: Pyri välttämään sokeria viikon ajan! Valkoinen vehnä yhdessä valkoisen sokerin kanssa ovat lähes kaikkien nykyisten elintasosairauksien takana. Usein mediassa toitotetaan rasvan vaaroista ja kehoitetaan välttämään liikaa rasvaa ja suolaa. Tärkeää olisi kuitenkin kiinnittää huomiota myös valkoisen vehnän ja sokerin saantiin. Leipätiedotuksen sivuilla on hauska sokeritesti, joka saattaa yllättää! Nykyisin saamme piilosokeria valtavia määriä: muutama karkki silloin tällöin, herkkuhetki työpaikan kahvitauolla, sokerilla höystetty majoneesi hampurilaisessa jne. Entäs kostea baari-ilta? Miten paljon tuleekaan sokeria alkoholista! Olen aina mieltänyt Fitness-aamiaismurot terveelliseksi, johtuen ehkä onnistuneesta mielikuvamainonnasta. Oletko katsonut, kuinka paljon sokeria kyseiset murot sisältävät?

Luulin, että syön vähän sokeria, mutta sokeritesti yllätti silti! Sain tulokseksi 34,5 palaa ja alla oleva teksti kertoo näin:

Yli 34 palaa. TÄYS HUTI! Sokerinsaantisi ylittää kaikki sallitut rajat. Ei mikään ihme, jos olo on äkäinen, väsyttää etkä muutenkaan ole ihan vedossa. Missään nimessä et voi jatkaa näin! Päätä itsellesi erillinen herkuttelupäivä ja syö kunnon aterioita. Välipaloiksi kannattaa syödä esimerkiksi leipää, hedelmiä ja vähäsokerisia ja -rasvaisia maitotuotteita. Huomaat eron varmasti!

Käy tekemässä testi ja ota sen jälkeen haaste vastaan! Eli ensi viikolla ei valkoista sokeria!

http://www.leipatiedotus.fi/testit/sokeritesti