Ostaisinko luomua?

Luomutuotteet ovat vihdoin ja viimein löytäneet tiensä pientenkin kauppojen valikoimiin. Kuluttajien tietoisuus luomusta on lisääntynyt viime vuosina valtavasti ja sitä myöten myös luomutuotteiden kysyntä. Yhä edelleen luomuruokaa löytyy kuitenkin melko harvan ostoskorista. Voisikohan luomu olla joskus enemmistön valinta? 

Luomu on lyhenne sanasta luonnonmukainen. Luonnonmukainen tuotanto tarkoittaa, että kasvien viljelyssä, kotieläinten hoidossa ja elintarvikkeiden valmistuksessa otetaan käyttöön luonnon omat menetelmät. Luomuviljelyssä maata hoidetaan eloperäisillä lannoitteilla, kuten kompostoidulla karjanlannalla ja vuoroviljelyn avulla. Torjunta-aineet ovat luonnon omia tuholaisten luontaisia vihollisia. Luonnonmukaisessa kotieläintaloudessa kotieläimet syövät luomurehua ja saavat liikkua ja laiduntaa säännöllisesti. Eläinten hyvinvointiin ja lajityypilliseen käyttäytymiseen kiinnitetään erityistä huomiota.Itse arvostan erityisesti sitä, että luonnonmukaisessa maataloudessa ei käytetä synteettisiä torjunta-aineita, kasvuhormoneja tai antibiootteja. Mitenköhän paljon kyseisiä aineita on "tavallisessa" eli ei-luonnonmukaisessa ruokatuotannossa? Luomuviljelyssä kemikaalien käyttäminen on kielletty, joten luomun suosiminen vähentää elinympäristömme kemikaalirasitusta. Kemikaaleja meinaan käytetään monilla eri aloilla ja tehtaista ja pelloilta kemikaalit päätyvät rasittamaan ilmakehää, vesistöjä ja maaperää.

Luonnonmukaisesti tuotetun elintarvikkeen tunnistaa yleensä jo pakkauksesta, jossa lukee luomu, sillä luomu-sanaa ei saa käyttää minkään muun kuin luomutuotteen yhteydessä. Luomutuotteeksi lasketaan sellainen tuote, jossa luonnonmukaisia ainesosia on vähintään 95 %. Suomessa luomutuotteen tunnistaa useimmiten Luomu-merkistä, joka on maa- ja metsätalousministeriön julkistama merkki. Tuon suomalaisten viranomaisten valvoman merkin saa sellainen tuote, jota on valvottu pellolta kauppaan asti. Merkin käyttäjä sitoutuu EU:n luomuasetuksen ehtoihin. Merkin saa myös ulkomainen luomutuote, jos se pakataan Suomessa.

 Tämä sen sijaan on EU:n tähkämerkki, eli EU-alueen yhteinen luomulogo. Sitä voidaan käyttää EU:n alueella tuotettujen luonnonmukaisten tuotteiden pakkauksissa. 



On monta hyvää syytä käyttää luomutuotteita. Kuten yllä kirjoitin, niin luonnonmukainen tuotanto rasittaa vähemmän ympäristöä, maaperä on ravinteikkaampaa ja luomuruoka on puhdasta, vapaa vieraista aineista. Näistä hyvistä syistä huolimatta silti melko harva käyttää luomua. Miksi näin?

Luultavasti yksi syy on kalliimpi hinta. Olen tehnyt itse hintavertailuja monen luomutuotteen kohdalla ja tiedän, että luomu maksaa usein kymmeniä senttejä enemmän kuin vastaava ei-luomutuote. Tehotuotetut elintarvikkeet ovat tietysti halvempia, koska ne ovat tehotuotettuja. Myös kysynnän ja tarjonnan laki määrää sen, että luomuruoka on kalliimpaa.

Itse olen valmis maksamaan luomusta vähän enemmän. Arvostan puhdasta, ravinteikasta ruokaa ja ekologista tuotantotapaa. Mutta on niitäkin päiviä, jolloin luomu jää hyllyyn. Rauman kaupoissa olen törmännyt välillä siihen, että koska luomua menee vähemmän, niin luomuhyllyyn on jäänyt huonolaatuisia, pilaantuneita tai homehtuneita tuotteita. Tällöin valitsen ei-luomun. Myös hinta voi joskus ylittää minunkin ostopäätökseni rajat. Viimeksi kun kävin Rauman Citymarketissa, niin luomu kevytmaidon hinta oli törkeän kallis, 1,85 € litra, kun muualla luomumaitoa saa noin 1,35 €:n hintaan.

Jos luit tämän jutun, olisi mukava kuulla, miksi sinä ostat tai et osta luomua? Onko niin, ettet ole edes tullut koskaan ajatelleeksi asiaa? Onko luomuruoka edelleen liian kallista? Vai onko se vaikeasti saatavilla? Jätä ihmeessä kommentti blogiin, vaikka nimettömästi! :)

- Pauliina




 

Syksyn satoa

Voi että miten nopeasti aika menee! Viivi täytti maanantaina 4 kuukautta ja nyt saisi virallisesti aloittaa soseiden syömisen. Kovasti jo odottelen, että neiti pääsee maistelemaan porkkanaa ja perunaa, mutta koska Viivi kasvaa edelleen hyvin pelkällä äidinmaidolla, niin emmepä aloittelekaan ihan vielä. Suositushan on, että täysimetystä jatkettaisiin puolivuotiaaksi asti. Viivi ei myöskään ole vielä osoittanut juurikaan kiinnostusta ruokaa kohtaan, ainoastaan äidin tissit saavat kiinnostavia katseita osakseen. Osa vauvoistahan osoittaa jo melko varhain kiinnostusta äidin ruokailuun ja lautasen sisältöön.

Äidin lautasella onkin ollut taas melkoisia herkkuja! Sunnuntaina olimme koko perheen voimin silakkamarkkinoilla ja saaliiksi saimme herkullisia kantarelleja sekä Heinisen Sinikan leipomaa ruisleipää. Siispä lähiruokaa parhaimmillaan!

Tein kantarelleista sienimuhennosta. Ensin paistoin hienonnettuja sieniä hetken pannulla, sitten lisäsin joukkoon hienonnetun sipulin ja voita. Hetken kuullottamisen jälkeen lisäsin pari ruokalusikallista vehnäjauhoja ja lopuksi 2 desiä luomukermaa ja 2 desiä luomumaitoa. Mausteeksi suolaa ja pippuria. Nam!

Maanantaina vietimme Viivin kanssa koko päivän Porissa. Oli todella kaunis syyspäivä ja aurinko paistoi. Ensimmäiseksi vierailimme Anun ja Aadan luona katsomassa Viivin vauvakavereita. Yhteensä meitä oli kuusi äitiä ja seitsemän vauvaa! Tarjolla oli superhyviä kakkuja, joten lounas menikin tällä kertaa kakkuja syödessä... hups. :) Vauvatapaamisesta suuntasimme serkkuni Marin luokse katsastamaan hienoksi remontoitu asunto. Mari teki meille päivälliseksi todella hyviä uunijuureksia ja niitä oli pakko kokeilla heti seuraavana päivänä itsekin.

 Laitoin porkkanaa, lanttua, kukkakaalia ja sipulia uunivuokaan. Pohjalle desin verran vettä ja mausteeksi öljyä, hunajaa, suolaa ja pippuria. Kasvikset olivat 200 asteessa noin tunnin verran. Söimme juureksia yhdessä possun sisäfileen ja sienimuhennoksen kanssa. Todella maistuva syyssadon ruoka! Jussi tosin kysyi, että missäs perunat on.... ne miehet...

Hyvä paha rasva osa 2

Jos kiinnostaa, niin mielenkiintoinen rasvakeskustelu jatkuu A-talkissa. Ohjelma katsottavissa Yle Areenassa vielä kuukauden verran... Voita Pöytään!

Avautumisia...

Nyt on tämän bloggarin pakko avautua muutamasta asiasta... Kävin tällä viikolla kaksi kertaa kyläilemässä ja molemmissa paikoissa kommentoitiin jokseenkin niin, että "mitäs sitä nyt uskallan tarjota, kun olet niin tarkka syömisten suhteen". He olivat lukeneet juttujani täällä. Ehei! Tarkoitukseni ei todellakaan ole olla mikään "hellapoliisi" tai ruoka-aktivisti, joka yrittää puuttua muiden ihmisten syömisiin. En todellakaan ole mikään esimerkki-ruokailija, eikä meillä syödä vain ja ainoastaan puhdasta, terveellistä ruokaa. Oi oi... minun sisälläni asuu todellinen herkuttelija! Yritän pitää itseni kuitenkin yleensä kurissa. En kuulu siihen ihmisryhmään, jotka eivät liho millään. Sen sijaan kroppani kyllä pitää tiukasti kiinni vararavinnosta ja on taipuvainen keräämään lisää vararavintoa heti tilaisuuden tullen, eli kun syön enemmän kuin kulutan.  

Kuten alussa kirjoitin, niin olen vain tavattoman kiinnostunut näistä ruoka-asioista (ja syömisestä) ja ravitsemuksen vaikutuksesta ihmiskehoon ja hyvinvointiin. Tässä taannoin ajattelinkin, että miksi ihmeessä en lähtenyt opiskelemaan ravitsemustieteitä lukion jälkeen. Syy on yksinkertaisesti se, etten tiennyt sellaisesta alasta ollenkaan! Ja ehkeivät nämä asiat kiinnostaneet minua lukioikäisenä niin kuin nykyään. Hienoa, jos blogini herättää jotain ajatuksia ravinnon suhteen ja auttaa ymmärtämään ravinnon vaikutuksia. En toisaalta edes tiedä, jaksaako kukaan koskaan lukea näitä höpinöitä täällä. Ja haluaisin myös kovasti tietää, jos joku on ehdottoman eri mieltä näistä asioista kuin minä. Kommenttiosio on täysin vapaassa käytössä!! :) 

Palataanpa vielä herkutteluun... Mikä on sinun herkkusi? Syötkö herkkuja joka päivä vai onko sinulla karkkipäivä? Viime aikoina olen alkanut ymmärtää, että itsensä hemmottelu ei minun kohdallani tarkoita suklaakakun palaa (vaikka se onkin taivaallisen herkullista). Hemmottelua kestää juuri niin kauan kuin syön kakkua ja maistan hyvän suklaan suussani. Sen jälkeen alkaakin "krapula". Sokerihumalasta siirrytään vatsavaivoihin, jotka aiheutuvat hiilarimössöstä, valkoisen jauhon ja sokerin yhdistelmästä. Suolistossa kiertää ja kupruilee, kun ilma pyrkii ulos. Omalla kohdallani todellinen itsensä hemmottelu on esimerkiksi hyvä ja raikas salaatti, maustamatonta jogurttia marjoilla tai hedelmäsmoothie. Nyt tulee mieleeni kesällä mökillä tekemämme salaatti, johon tuli jääsalaatin sekaan mansikoita, vuohenjuustoa ja cashew-pähkinöitä! Aah... oi mikä makuyhdistelmä! Ja keho kiittää mansikan vitamiineista, juuston proteiineista ja pähkinöiden hyvistä rasvahapoista. 

Olimme tänään siskoni Janitan kanssa Women'silla jumppailemassa. Kyseessä oli LesMills Mixed Up -tunti, eli mukana oli biisejä BodyVive-, BodyCombat-, BodyStep- ja BodyPump - tunneilta. Setti kesti noin 1,5 tuntia ja täytyy myöntää, että oma kunto meinasi loppua kesken. Todella vauhdikasta ja hauskaa menoa. Omat sykkeeni huitelivat koko ajan jossain 160-180 välillä ja tuloksena olikin 965 poltettua kaloria! Ettei vain tulisi mitään aliravitsemustilaa, niin taidankin tästä lähteä sohvalle syömään lakritsia. Ostin cittarista sellaista hyvää kuopiolaista lakua, jossa ei ole lisä- eikä säilöntäaineita. Nam nam... 

Hyvä paha rasva

Maanantaina tuli Yleltä ohjelma nimeltä MOT: Rasvainen kupla. Vuosikausia on uskottu, että sydän- ja verisuonisairauksien syynä ovat eläinrasvat. Suomalaisissa ravitsemussuosituksissa kehoitetaan välttämään eläinrasvaa ja vaihtamaan voi margariiniin. Viime aikoina on kuitenkin alkanut tulla esille seikkoja, jotka osittain kumoavat eläinrasvojen epäterveellisyyden. Ohjelma on vielä viikon ajan katsottavissa Yle Areenassa.

Ohjelmassa esitetään eri tutkijoiden ja asiantuntijoiden näkemyksiä terveellisestä ruokavaliosta, kolesterolista ja sydän- ja verisuonitaudeista. Todella mielenkiintoista kuultavaa! Ohjelman jälkeen tuleekin mieleen, että mihin sitä oikein pitäisi uskoa? Jo neuvolasta lähtien suomalaisille toitotetaan, että vältä kovia rasvoja (eläinrasvat) ja suosi pehmeitä rasvoja (kasvirasvat). Maitotuotteiden pitäisi olla rasvatonta, lihan vähärasvaista, ei saa käyttää voita ja niin edelleen... Totuus kuitenkin on, että ei ole olemassa luonnostaan rasvatonta maitoa, joten maidon pitää käydä melkoinen teollinen prosessi läpi, jotta siitä saadaan rasvatonta. En usko, että kukaan ihminen lihoaa sen vuoksi, jos juo kevytmaitoa rasvattoman sijaan. Jos haluaa syödä puhdasta, mahdollisimman vähän käsiteltyä ruokaa, niin eikö silloin olisi terveellisintä valita rasvainen maito ja kunnon voi margariinin tilalle?

Jokainen ihminen tarvitsee rasvaa. Rasvat ovat ihmiselle elinehto, sillä ne muun muassa mahdollistavat rasvaliukoisten vitamiinien (A-, D-, E- ja K-vitamiinit) imeytymisen ja ovat tärkeitä solukalvojen ainesosia. Hyviä  lähteitä rasvan saannille ovat luonnolliset rasvat, kuten pähkinät, avokado, rasvainen kala, siemenet ja kylmäpuristetut öljyt, kuten oliiviöljy. Kaikkein epäterveellisintä rasvaa saamme yleensä teollisesti valmistetuista ruuista, kuten sipseistä, ranskalaisista, pikkuleivistä, leivonnaisista, pitsoista, kalapuikoista ja lähes kaikista pika- ja valmisruuista. Näitä rasvoja kutsutaan transrasvahapoiksi, eli transrasvoiksi. Elimistö ei todellakaan tarvitse näitä rasvoja, jotka lisäävät riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin sekä lisäävät elimistön tulehdustilaa ja lihottavat.

Rasvakeskustelun velloessa tavallinen tallaaja voi vain luottaa omiin tuntemuksiin. Kannattaa syödä sitä ruokaa, joka tuo itselle hyvän ja kylläisen olon eli puhdasta, ravinteikasta ruokaa. Rasva ei ehkä olekaan niin pahasta, kuin aikaisemmin on annettu ymmärtää. Hyviä rasvoja kannattaa nauttia ja samalla muistaa tarkkailla huonojen transrasvojen määrää.

Turun turinoita

Vietimme eilisen päivän Turussa Viivin kummitädin eli rakkaan siskoni Kristiinan luona. Mulla oli illalla Gym2000 salilla BodyPumpin jatkokoulutus, joten Viivi sai viettää pari tuntia laatuaikaa kaksitaan kummitädin kanssa. Turussa oli oikein mukavaa, kuten aina! Viivikin viihtyi hienosti, tosin vietti suuren osan päivästään nukkumalla.



Kävimme päivällä tutustumassa ekokauppaan nimeltä Ruohonjuuri. Kauppa oli ihan positiivinen yllätys! Ja olin kyllä kuullut siitä hyvää jo aikaisemminkin. Ruohonjuuressa myytiin monenlaisia elintarvikkeita, pääasiassa luomutuotteita, superfoodeja, tuoreita kasviksia ja hedelmiä, pesuaineita, ihonhoitotuotteita, kosmetiikkaa jne. Myös vauvanruokaa oli tarjolla, kuten luomusoseita ja luomupuuroja.

Tällä kertaa mukaani tarttui quinoaa ja maca-jauhetta. Maca-juuri on Perun Andeilla kasvava kasvi, jota inkat ovat käyttäneet jo satoja vuosia enrgianlähteenään. Maca on todellista superruokaa, sillä se sisältää valtavasti aminohappoja, mineraaleja, vitamiineja ja entsyymejä. Maca on voimakas adaptogeeni. Adaptogeeniset kasvit auttavat kehoa adaptoitumaan eli mukautumaan haastaviin olosuhteisiin, kuten esimerkiksi pitkittyneeseen stressiin. Jokainen adaptogeeni autta kehoa mukautumaan omalla tavallaan ja maca vaikuttaa rintaontelossa sydämen etupuolella sijaitsevaan kateenkorva-nimiseen rauhaseen. Maca kohentaa immuunipuolustusta ja paranta kestävyyttä ja suorituskykyä. Macaa on myös käytetty hormonaalisiin häiriöihin ja sen on todettu lisäävän seksuaalista halukkuutta. Maca-jauhetta suositellaan käytettäväksi aamuisin noin 1 tee- tai ruokalusikallinen lisättynä esimerkiksi puuroon, viiliin tai jogurttiin. En ole vielä maistanut macaa, mutta luin, että maca-jauhe maistuu todella pahalta. Luultavasti pahan maun kestää, koska kyseessä on todellinen terveysruoka. Kirjoittelen superruuista vielä myöhemmin lisää, kun olen testannut maca-jauheen.

Ostin kaupasta myös kvinoaa, joka on hiilaripitoinen ruokakasvi. Kvinoa on kotoisin Etelä-Amerikasta ja se oli aikanaan inkojen tärkein viljelykasvi. Kvinoaa käytetään ruoanvalmistuksessa viljojen tapaan, vaikkei se olekaan heinäkasvi, kuten muut viljat. Kvinoa on länsimaissa tullut tutuksi ainakin keliakiaa sairastaville, sillä kvinoa on luontaisesti gluteeniton. Runsaskuituinen kvinoa sisältää aminohappoja, fosforia, rautaa ja magnesiumia, joten kyseessä on erittäin ravinteikas ruoka. Voit käyttää kvinoaa korvaamaan aterialla esimerkiksi pastan tai riisin. Ajattelin tehdä tänään kvinoasta salaattia, johon laitan kvinoan lisäksi tomaattia, kurkkua, sipulia ja kananmunaa.

No, jatketaanpa sitten Turun tarinoita. Viivi jatkoi matkarattaissa uniaan, joten päätimme Kristiinan kanssa suunnata lounaalle. Kävimme aikaisemmin Turussa siskojen kanssa syömässä Red Hot Chilis -ravintolassa, jossa tarjotaan muun muassa hyviä kasvisruokia. Yllätykseksemme kyseisen ravintolan viereen olikin tullut Hanko Sushi -niminen ravintola ja tottahan toki menimme testaamaan sushit. Lounasvaihtoehtoon sisältyi alkupalaksi vihreää teetä ja miso-keittoa. Pääruoaksi tuli lohi- ja tofumakeja ja muna-, lohi-, rapu- ja tofunigirit. Erittäin herkullista wasabin ja soijakastikkeen kanssa! Pidän itse kovasti sushista, mutta valitettavasti se on harvinaista herkkua, sillä Raumalta tai Porista ei saa sushia tietääkseni ollenkaan. Olikin ilo todeta, että Turkuun on avattu hyvä sushi-ravintola. Saimme vatsat täyteen herkullista sushia!

Sushilounas ja alkupalaksi teetä ja keittoa...

Illan BodyPump osoittautui myös menestykseksi! Uusi ohjelma nro 75 oli tehokas ja biisit todella hyviä! Erityisesti olkapäätreeni oli raskas ja kyykyt tuntuvat vielä tänäänkin jaloissa. Sovimme, että meidän salilla pidetään LesMills päivä 18.9. jonka jälkeen otetaan uudet ohjelmat käyttöön. Ekan kerran uutta ohjelmaa pääsee mun tunnilla kokeilemaan 21.9. Lisätietoja löytyypi täältä: Women's.

Turku-päivämme päättyi lopulta jäähyväisiin, sillä Kristiina lähtee vaihtoon Irlantiin ja näemme seuraavaksi jouluna. Onneksi aika menee nopeasti! :) Kristiinalle hyvää reissua! Me menemme nyt Viivin kanssa keittelemään kvinoaa...

-Pauliina

ps. Jos jutussa esiintyy kirjoitusvirheitä huimia määriä, niin se johtuu siitä, että kirjoitin jutun jo toistamiseen tänään. Ensimmäisellä kerralla kirjoitin oikein huolella, mutta yhtäkkiä kaikki teksti hävisi bittiavaruuteen. Tämä jälkimmäinen versio on kirjoitettukin supernopeasti...

Poikkeus sääntöön

Alustus tämän päivän aiheeseen on todella kaukaa haettua, mutta pakko kirjoittaa ajankohtaisesta aiheesta, eli BB:stä. (Lupaan, että vaikka inhoaisit ohjelmaa, kannattaa jatkaa lukemista.) Satuin katsomaan televisiota kun tämän syksyn Big Brother -asukkaat esittäytyivät ennen taloon astumistaan. Ohjelman nuori punatukkainen nainen, olisikohan ollut Marika nimeltään, jäi mieleeni. Heti alkuun hän kertoi itsestään ehkä iän, asuinpaikkakunnan ja jotain opiskeluista ja samalla siihen perään vielä, että hän on biseksuaali. Oman arvionsa mukaan hän kuulemma on "niinku 90 % tyttöihin päin ja sit se 10 % niinku poikii". Mielenkiintoinen jako! Haluan nyt avata hieman lisää tätä 90/10-sääntöä, mutta sovelletaanpa sitä syömiseen - minä kun satun olemaan 100% sinne poikiin päin.

Ihminen syö normaalisti noin 5-6 ateriaa päivässä. Olen kantapään kautta oppinut, että tuo ateriarytmi on ainakin minulle sopivin. Syön yleensä aamupalaksi puuroa (1). Tunnin päästä kahvia ja jonkun pienen leivän tai hedelmän (2). Puolen päivän aikoihin lounaan (3). Iltapäivällä välipalan (4). Illalla taas jotain lämmintä ruokaa tai salaattia (5) ja ehkä ennen nukkumaanmenoa vielä esimerkiksi hedelmän (6). Toisinaan jää iltapäivän välipala väliin tai viimeinen iltapala syömättä, joten yleensä tulee syötyä noin 5 kertaa päivässä, eli 35 ateriaa viikossa. Pyrin syömään terveellisesti, mutta silloin tällöin tulee poikettua polulta. Tätä polulta poikkeamista kutsun 90/10 -säännöksi. Kun normaalin arjen ateriat koostuvat terveellisistä aineksista, eli kasviksista, täysjyväviljoista, perunasta, hyvistä rasvoista, kanasta, kalasta, lihasta, niin ei herkku silloin tällöin ole ollenkaan pahaksi - päinvastoin! Syöminen ja hyvä ruoka on elämän yksi suurimmista iloista. Hyvä ruoka kuuluu erityisesti juhlaan, jolloin tarjoiluihin panostetaan tavallista arkea enemmän. Onpa muuten mielenkiintoista, että lähes kaikkialla maailmassa, kaikissa kulttuureissa ruoka ja syöminen ovat olennainen osa juhlaa!

Mutta, suurin osa suomalaisista elää yltäkylläisyydessä ja herkkuja ja juhlaruokaa on tarjolla kaikkialla ja koko ajan. Valitettavasti monella lapsella ja aikuisellakin on herkkupäivä joka päivä. Sen lisäksi toki on vielä ne juhlapäivät, jolloin herkutellaan entistäkin enemmän. Tuo 90/10 -sääntö olisi varmasti hyväksi meidän kaikkien hyvinvoinnille. Elämä ei saa olla pelkkää kieltäytymistä, sillä mieli ja ruumis kaipaavat välillä jotain hemmottelua. Hemmotteluksi riittää kuitenkin se 10 % herkuttelua, eli kolme - neljä ateriaa viikossa.

Omalla kohdallani mennyt kesä toteutui syömisten suhteen ehkä noin 50/50 -säännöllä. Jätskiä tuli syötyä melkein joka päivä (no, olipa hellettä). Viivin kanssa kävimme ahkerasti kylässä ja harvoin tuli kieltäydyttyä kahvipöydän tarjoiluista. Onneksi grillikausi ei ole minulle mikään kompastuskivi, sillä en syö makkaraa ja meidän grillissä on useimmiten kasviksia ja kunnon lihaa. Herkkuhetkiä tuli silti vietettyä päivittäin. Nyt syksyn tullen minun onkin aika palata arkeen ja ottaa käyttöön 90/10 -sääntö. Haastan sinut mukaan! Otatko haasteen vastaan?

-Pauliina

ps. Sokeriton viikko päättyi. Sokeria tuli anopin tekemästä mehusta, 4 palasta tummaa suklaata, 2 palasta kakkua (Jussin synttärit), 1 hedelmäkarkista... Mutta lista siitä, mille kaikelle sokerille sanoin viime viikolla "ei", onkin paljon tätä pidempi! :)

Popsi popsi porkkanaa, pilleristäkin voimaa saa

Niin vain kävin meidän perheellä, että kaikki sairastuimme heti syksyn ensimmäisen flunssa-aallon iskiessä. Sunnuntaina tuli kova kurkkukipu, tiistaina alkoi nuha ja vielä tänäänkin olen saanut niistää monta kertaa. Luulin jo että Viiville olisi kehittynyt vastustuskyky tähän pöpöön äidinmaidon kautta, mutta eipä sittenkään. Nyt on pienellä kova nuha ja tukkoinen olo. Ihmetyksekseni olen ollut viimeisen vuoden aikana jo neljää kertaa flunssassa. Epäilen, että raskaus vei hyvän vastustuskykyni, sillä ennen raskautta olin harvoin sairaana. Haluan vastutustuskykyni takaisin, kiitos.

Ravitsemus on teräksisen vahvistuskyvyn perusta. Syömällä monipuolista ruokaa eli paljon kasviksia ja hedelmiä, täysjyväviljoja ja laadukkaita rasvoja, saa lähes kaikki tarvittavat vitamiinit, tyydyttyneet rasvahapot ja hivenaineet ruoasta. Nykyisin ihmiset kuitenkin syövät melko ravinneköyhää ruokaa eli prosessoituja elintarvikkeita ja liian vähän kasviksia. Kasviksetkaan eivät enää sisällä niin paljon ravinteita kuin ennen, sillä maaperä on köyhtynyt tehoviljelyn vuoksi. Luomukasvikset ovat tietysti eri juttu, mutta kirjoittelen siitä joskus toiste. Useilla ihmisillä kasvisten syönti on myös hyvin kapea-alaista, eli syödään aina samoja kasviksia vuodenajasta riippumatta. Hyvän vastuskyvyn rakentamiseksi olisikin tärkeää syödä monipuolisesti erilaisia juureksia, vihanneksia, marjoja ja hedelmiä.

Onko terveellinen ruokavalio tarpeeksi vastustuskyvyn kannalta? Kannattaako turvautua pilleripurkkiin? Monien tutkimusten mukaan d-vitamiini on tärkeässä roolissa elimistön vastustuskyvyn ylläpitämisessä. Auringonvalo on d-vitamiinin tärkein lähde, mutta täällä pimeässä Pohjolassa aurinko paistaa vain osan vuodesta riittävästi d-vitamiinivarastojen täydentämiseen. Suomalaiset saavat perinteisesti d-vitamiinia kalasta ja kalatuotteista sekä nykyisin myös maitovalmisteista, joihin on lisätty d-vitamiinia. Silti monet kärsivät d-vitamiinin puutteesta. Syysflunssan välttämiseksi  kannattaisi täydentää d-vitamiinivarastojaan, sillä elimistön hyvät d-vitamiinivarastot ehkäisevät erityisesti hengitystieinfektioita.

D-vitamiinin lisäksi vastustuskyky saa lisäpotkua omega-3-rasvahapoista. Omega-3-rasvahapot kuuluvat tyydyttämättömiin rasvahappoihin, joita elimistö itse ei pysty valmistamaan. Omega-3-rasvahappoja saa esimerkiksi rypsiöljystä ja rasvaisista kaloista. Kaksi kala-annosta viikossa riittää, mutta itse voin myöntää, etten tule syöneeksi kalaa läheskään kahta ateriaa viikossa.

Vai auttaako sittenkään mikään? Flunssa iskee juuri silloin kun se ei saisi iskeä, vaikka syömiset olisivat kohdallaan ja vitamiinitkin otettu purkista. Vastustuskykyyn vaikuttaa moni muukin asia, kuten riitävä yöuni, stressi, liikunta ja niin edelleen. Mutta nyt flunssan syövereissä haluan silti uskoa, että d-vitamiinilla ja omegoilla saattaakin olla vaikutusta... ja lähden tästä ostamaan apteekista lisää vastustuskykyä.

No sugar

Miten sinulta on onnistunut tämän viikon haaste, eli sokerin välttäminen? Nyt on siis kolmas päivä menossa ja omasta mielestäni olen onnistunut välttämään sokeria melko hyvin. Eilen tuli vähän sokeria tavallisesta salaatinkastikkeesta ja anopin tekemästä mustaherukkamehusta, mutta muuten on sokeri ollut pannassa. Ihme ja kumma, mutta ei tee edes herkkuja mieli. Kun jotakin päättää, niin se on sitten päätetty ja piste. No sugar!

Tänään söin salaattini normaaliin tapaan balsamicolla ja oliiviöljyllä höystettynä. Balsamicon eli viinietikan kyljessä ei ollut mitään ainesosaluetteloa, joten oletan ettei siinä ole sokeria... :) Balsamico & oliiviöljy on kyllä loistava yhdistelmä salaatiin. Ainakin teollisissa salaatinkastikkeissa on yleensä käytetty huonolaatuisia rasvoja, paljon sokeria ja keinotekoisia aromeja. Itse en oikein jaksa väsätä salaatinkastikkeita, joten on helpompaa ja hyvää laittaa salaattiin suoraan pullosta pieni tilkka oliiviöljyä ja ripotella päälle tilkka balsamicoa.

Pia kyseli omenasoseen ohjetta, joten tässäpä se. Näin minä tein:

Viivin omppusose 

Hain naapurin pihalta muovipussillisen omenoita (naapurin emäntä auttoi keräämisessä). Jos otat omenat maasta niin kannattaapi ehkä huuhtaista, mutta itse nappasin omenat suoraan puusta, joten eivätköhän olleet ihan puhtaita. Pilkoin veitsellä omenoista melko suuria palasia ja heitin röntit ja siemenkodat menemään. Laitoin ison kattilan pohjalle vettä niin, että pohja peittyi. En osaa sanoa määrää, mutta vettä oli kattilan pohjalla parisen senttiä. Sinne sekaan heitin omenanpalat kuorineen päivineen ja laitoin hellalle kiehumaan. Kattila porisi siinä liedellä miedolla lämmöllä noin vartin verran ja välillä sekoittelin omenoita. Kun omenat olivat pehmenneet niin soseutin omput suoraan kattilassa sauvasekoittimella todella hienoksi (eihän sitä tiedä, millainen samettisuu siitä meidän Viivistä tulee). Lisäsin satsiin pari kolme ruokalusikallista tavallista valkoista sokeria. Kauhoin soseen pakastusrasioihin ja annoin jäähtyä pari tuntia, jonka jälkeen laitoin rasiat pakkaseen. Sokeria laitoin siis melko vähän, mutta ajattelin, että jos on tarvetta, niin makeutusta voi sitten lisätä kun on syömisen aika.

 Äitini vinkkasi valkoiselle sokerille hyvän vaihtoehdon, eli luomu ruokosokerin, jota hän oli ostanut Lumosta. Niinpä kävin meillekin hakemassa tuollaisen pussin.
" Luomu ruokosokeri, täysruoko. Luomuviljellystä sokeriruokosta puristettu mehu tiivistetään, kuivataan ja jauhetaan. Kaikki alkuperäiset vitamiinit ja mineraalit säilyvät. Sopii parhaiten juomiin, leivontaan ja jälkiruokiin."

Tätä ajattelin seuraavaan omppusosesatsiin laittaa!



Terkuin, Pauliina

ps. Bongasin maanantai-illalla neloselta loistavan ohjelman, "Neljän tähden illallinen". Kevyttä viihdettä ruoan parissa! Minä tykkäsin! :)  Ohjelma tulee päivittäin maanantaista torstaihin klo 19. Tämä ei sitten ollut maksettu mainos...