Kiitos ja hei

Kuten olette varmasti huomanneet, blogikirjoitteluni on ollut hyvin harvinaista viime kuukausina. Tykkään kirjoittamisesta, mutta päivät täyttyvät tällä hetkellä kaikesta muusta kuin tietokoneella istumisesta. Ensi viikosta lähtien aloitan tietokoneella istumisen, mutta työn merkeissä, joten blogini päivittäminen ei onnistu sieltäkään. Siispä blogini päättyy tähän.

Blogin kirjoittaminen on ollut hauskaa ja suosittelen oman blogin kirjoittelua lämpimästi. Muiden blogien lukeminen on kiva harrastus ja sitä aion jatkaa. Ehkäpä taas joskus löytyy jonkinlainen rako omalle blogillekin.

Kiitos ja kumarrus. Hauskaa ja lämmintä kesää!! :)

terv. Pauliina

Ihmetystä kosmetiikasta

Hei ja anteeksi taas hiljaiselo tällä saralla. Maaliskuu hurahti nopeasti ja kevät on viimein täällä. Meidän perhe kävi elämänsä ensimmäisellä Levin lomalla. Oli aivan ihana viikko! Viivi nautti kovasti ulkoilusta uusissa aurinkolaseissaan. 

Ja sitten päivän aiheeseen. Olen kärsinyt lähes koko ikäni näppyisestä naamasta. Minulla ei ole koskaan ollut pahaa aknea, mutta näppyjä tulee todella herkästi. Ennen Viiviä hoitokeinoni olivat e-pillerit ja ihoni hyvä. Alkuraskaudesta naamani oli kuin kesäinen kukkaketo, mutta sitten iho onneksi rauhoittui. Viimeiset puoli vuotta ongelma on ollut suunympärysiho. Siispä kävin eilen ihotautilääkärillä, joka tyrmäsi kaiken, mitä luulin tietäväni ihonhoidosta. Tässä tohtorin opit: 

A) Missään nimessä ei saa käyttää luonnonkosmetiikkaa. Se ärsyttää monen herkkäihoisen naamaa entisestään ja aiheuttaa näppyjä. Siispä unohda kaikki luonnonkosmetiikka ja marssi apteekkiin. Osta tavallista pesunestettä, esim. Sebamediä ihon pesuun. 

B) Älä käytä kasvovettä. Se ärsyttää myös ihoa. (Ja minä kun luulin, että kasvovesi on tärkeää ihonhoidossa....) 

C) Käytä apteekin rasvaa kosteusvoiteena. Minulle määrättiin reseptillä Crem Aqualan L -voidetta. 

D) Mineraalipuuteri tukkii ihohuokoset ja lisää näppyjen määrää. (Ja minä kun luulin, että mineraalimeikki on hyvää iholle...??) Kuulemma tämä on vähän sama asia, kuin tuo luonnonkosmetiikka, koska olen käyttänyt mineraalimeikkiä, jossa on 100 % luonnonmineraaleja. Jaahas. Lääkäri käski ostaa kevyttä meikkivoidetta, joka on esimerkiksi allergialiiton hyväksymä. Hän myös suositteli Cliniquen kevyttä meikkivoidetta. 

Kallis reissu siis! Lääkärikäynti maksoi kelakorvauksen jälkeen 65 euroa. Tetralysal lääkekuuri tulee varmaan maksamaan jotain... Meikit ja ihonhoitotuotteet uusiksi... Maksaa paljon!? No, mitäpä nainen ei tekisi kauneutensa eteen. 

Saapa nähdä, onnistunko lääkärin ohjeilla samaan ihoni kuntoon. Voin raportoida tuloksista ensimmäisen kerran parin viikon päästä. Ja toki tulokset näette myös kasvoillani livenä. 

Nyt apteekkiin! 

Kauppalista

Viime viikkoina televisio on tarjonnut monenlaista dokkaria tai sarjaa ruoan sisällöstä ja elintarvikkeiden laadusta. On hienoa, että ihmisten tietoisuus ja kiinnostus ravinnon laadun suhteen on kasvamaan päin ja näille ohjelmille löytyy katsojia. Monet ohjelmista ovat olleet hyvin kriittisiä nykyistä ravintoamme kohtaan. Mitä uskaltaa enää ostaa ja mitä pitäisi välttää?  

Jos haluat syödä mahdollisimman puhdasta ja ravinteikasta ruokaa, niin valitse kaupasta sellaisia elintarvikkeita, joita on käsitelty mahdollisimman vähän. Tällaisia tuotteita ovat kaikki tuoreet vihannekset ja hedelmät. Jos haluat välttää vihannesten ja hedelmien torjunta-ainejäämiä tai erityisesti ulkomaisissa hedelmissä olevia kemikaaleja, kannattaa ostaa mahdollisimman paljon luomua. Kauppalistalla pitäisi olla myös hyviä proteiininlähteitä: lihaa, kalaa, kanaa, kananmunia. Suosittelen marinoimattomia lihoja, tuoretiskin tuotteita, lähituottajien tavaraa. Näiden lisäksi kärryyn nostetaan maitotuotteita: maitoa, maustamatonta jogurttia, rahkaa, raejuustoa, hyviä juustoja. Juustohylly onkin melkoinen sekamelska... kevyttuotteet kannattaa jättää suosiolla hyllyyn ja nauttia hyvällä omalla tunnolla muutama siivu kunnon juustoa, jossa ei ole liikaa lisäaineita.

Leipähylly on toinen haastava kohta kaupassa. Itse suosin ruisleipää, jossa on leivontaan käytetyistä jauhoista 100 % ruista ja mieluiten vielä täysjyvää. On yllättävää, miten moniin leipiin on lisätty erilaisia lisäaineita ja moniin myös sokeria!

Tässä hyvä kauppalistan perusrunko, jos haluat täyttää jääkaappisi mahdollisimman ravinteikkaalla ja puhtaalla ruoalla. Ongelma tässä listassa on se, että koska se ei sisällä eineksiä, niin ruokaa pitää laittaa itse ja se vaatii vähän vaivannäköä...

• Tomaatteja
• Kurkkua
• Salatteja (mahdollisimman tummia, ovat ravinteikkaampia) 
• Paprikaa
• Porkkanoita
• Omenoita
• Perunaa
• Yrttejä
• Kananmunia
• Paistijauhelihaa
• Marinoimatonta broileria (pihvejä, suikaleita...)
• Leikkeleitä (kinkku, kalkkuna) 
• Raejuustoa
• Maitorahkaa
• Kermaa
• Maitoa
• Maustamatonta jogurttia
• Kaurahiutaleita
• Ruisleipää

Puhdas ruoka - parempi mieli! :) Ja kroppa kiittää...

Äärirajoilla

Oho... mihin helmikuu meni? Tänään alkoi jo maaliskuu, kevätkuukausi! Ihanaa. Kunpa nyt kylmä ja luminen talvi väistyisi pian kevätauringon tieltä. 

En ole ehtinyt kirjoittaa blogia. Viimeiset pari viikkoa olen elänyt melko lailla äärirajoilla. Nukkuminen on ollut meidän pikkuneidin kanssa vähän niin ja näin ja riittämätön uni tekee minut aivan nurinkuriseksi. Negatiivisuus yrittää selättää positiivisuuden, ärtyisyys potkii ilon pois tieltään ja flunssapöpö voittaa vastustuskykyni kädenväännössä. 

Helmikuu imi minusta mehut täysin. Olen ohjannut helmikuussa 25 ryhmäliikuntatuntia, reissannut Tampereella ja Turussa, viettänyt Viivin isomummun hautajaisia, juhlinyt hyvän ystävän synttäreitä ja elänyt talossamme remontin keskellä. Kaiken lisäksi olen yrittänyt vieroittaa Viiviä yöimetyksestä. Tuloksetta, tällä hetkellä tilanne Viivi vastaan äiti on 6-0. 

Oi maaliskuu, odotan sinulta niin paljon. Paljon aurinkoa, paljon pitkiä yöunia. Odotan maailman parasta talvilomaa Levillä. Odotan, että pysymme kaikki terveenä. Odotan, että osaisin ottaa rennosti ja nauttia rauhallisista päivistä kotona Viivin kanssa. Odotan kevättä. 

En voi kirjoittaa enempää. Kello on 21:24 ja minun on päästävä mahdollisimman nopeasti sänkyyn. Sillä herätys tulee luultavasti jo klo 00:20... sitten 02:30... 05:45... 

Jälkiviisautta

Syyskuu 2009: 

"Tein taas aamulla raskaustestin. Se oli joku kaupan halpistesti ja jätin sen siihen vessan pöydälle odottamaan, kun menin suihkuun. Unohdin koko asian ja muistin sen vasta noin vartin päästä, kun menin vessaan. Epäuskoisena tuijotin testin kahta viivaa. Koko aamuna en pystynyt ajattelemaan mitään muuta. En soittanut edes Jussille vaan lähdin töihin. Iltapäivän kahvitauolla kävin apteekista ostamassa kalleimman testin. Pankin vessassa tuokin testi näytti plussaa. Hymyilin itsekseni koko loppupäivän ja odotin malttamattomana Jussia kotiin."

Lokakuu 2009: 

"Töiden jälkeen menin salille ohjaamaan bodypumpin ja spinningin. Pukukopissa juttelin Johannan kanssa. Johannalla on laskettu aika helmikussa ja vatsa näkyy jo hyvin. Johanna mietti kovasti, ottaisiko sikainfluenssarokotteen vai ei. Kuuntelin Johanna pohdintoja erittäin mielelläni, vaikka eihän hän eikä kukaan muukaan meidän salilla vielä tiennyt omasta salaisuudestani. Sikainfluenssa on jo levinnyt Suomeenkin ja raskaana olevat ovat kuulemma riskiryhmää."

"Iskä kysyi, aionko ottaa sen rokotteen vai en. En oikein osannut vielä sanoa. Juteltiin iskän kanssa, että ehkä on parasta ottaa se rokotus, niin ei ota mitään riskiä, jos kuitenkin sairastuu. Ei tiedetä, mitä raskaana olevan äidin sikainfluenssatartunta voi aiheuttaa sikiölle. Raskaana olevilla naisilla yleensä vastustuskyky alenee, joten siinäkin mielessä ehkä pitäis ottaa se rokotus. Lueskelin netistä asiasta ja siellä asiantuntijat vakuuttavat, että kaikkien riskiryhmissä olevien kannattaa ottaa rokotus. Kaipa mä sitten luotan asiantuntijoihin. Jos en ota rokotusta ja jotain tapahtuukin, niin syytän itseäni koko loppuelämäni. Jos otan rokotuksen ja jotain tapahtuu, niin voin syyttää muita." 

Marraskuu 2009: 

"Mulla oli tänään aamupäivällä toinen ultra (raskausviikko 12), koska viimeksi ei voitu ottaa niskapoimumittausta, kun vauveli olikin vasta 9. viikon ikäinen. Siispä menin äippäneuvolaan Nortamonkadulle. Hoitaja kysyi ennen ultraa, että laitetaanko sikapiikki. Rokotukset oli aloitettu riskiryhmille eilen. Kysyin hoitajalta, mitä muut raskaanaolevat on tuumineet siitä. En saanut hoitsulta oikein vastausta. Niinpä mä sit päätin ottaa piikin. Se kävi siinä niin kätevästi samalla, kun otettiin verenpaine. Iltapäivällä töissä mun käsi tuli tosi kipeeksi ja tulin väsyneeksi, taisi lämpökin nousta. Mun piti tänään töiden jälkeen ohjata jumppaa pankkilaisille, mutta päätin lähteä aikaisemmin töistä kotiin. Oli niin huono olo rokotuksen takia."

-----------------

Näin jälkikäteen ajateltuna en ottaisi rokotetta. Eihän Suomeen edes tullut vakavaa epidemiaa. Mutta vuosi sitten päätin luottaa asiantuntijoihin. Lääkärit, hoitajat, THL:n asiantuntijat, peruspalveluministerikin suositteli ottamaan rokotteen, joten minä otin. Ja suurin osa raskaana olevista ystävistänikin otti. Luojalle kiitos, ettei siitä tullut mitään sivuvaikutuksia Viiville. Ainakaan vielä sellaisia ei ole ilmennyt. 

Eilen tuli Yleltä ohjelma A-talk: sikarokotteesta narkolepsiaa. Ohjelma on katsottavissa vielä kuukauden. Katsoin ohjelman ja päällimmäisenä jäi mieleeni muutama asia. Miksi ihmeessä Suomessa suositeltiin raskaana oleville otettavaksi rokote, joka muun muassa Sveitsissä kiellettiin raskaan olevilta? Toisaalta, ohjelmassa rokotejohtaja Terhi Kilpi toteaa, että rokottamalla raskaana olevia todennäköisesti pelastettiin raskaana olevia äitejä ja sikiöitä, koska esimerkiksi Yhdysvalloissa odottavia äitejä kuoli. 

Narkolepsia on kamala sairaus. En voi väittää, että pystyisin ymmärtämään sairastuneiden lapsien vanhempien vihaa ja pettymystä tai surua lapsiensa sairauden vuoksi. Mutta toivon, että THL suoraselkäisesti ottaa tapahtuneesta vastuun ja sairastuneiden lasten perheet saavat tukea sairauden kanssa elämiseen. 

Mutta, mihin tässä maailmassa voi enää luottaa? Poliitikot ovat menettäneet uskottavuutensa vaalirahakohun ja lahjusepäilyjen myötä, terveydenhuollon sektori on menettänyt uskottavuutensa tämän sikainfluenssarokotehässäkän vuoksi, pankkiirit ja sijoitusneuvojat ovat menettäneet uskottavuutensa Blomqvistien sijoituskiistan ja pankkikriisin jälkeen... Mitä seuraavaksi? 

Sushi

Sain pikkusiskoltani Kristiinalta oikein kivan joululahjan. Paketista löytyi sushinvalmistusvälineet ja raaka-aineet. Niinpä tammikuun viimeisenä perjantaina kokoonnuimme viettämään sushi-iltaa Viivin, siskojeni ja Mummin kanssa. Myös Vaari tuli maistamaan sushia (uskalsi syödä yhden rullan) ja mieheni Jussi ei uskaltanut syödä ensimmäistäkään. Ehkä sitten seuraavalla kerralla....

Sushi-illan tyylikäs kattaus

Japanilainen ruoka on terveellistä, ravinteikasta ja kevyttä. Sushin perusraaka-aine on riisi. Sushiin kuuluu käyttää puhdistettua, valkoista riisiä, joka tosin on melko ravinneköyhää. Sen sijaan erittäin hyvä raaka-aine on nori eli kuivattu merilevälevy. Merilevä sisältää paljon kivennäisaineita ja vitamiineja, mutta vain vähän rasvaa. Näiden lisäksi sushiin voi käyttää erilaisia kasviksia, kalaa, kananmunaa tai vaikkapa tofua. Sushi ei siis todellakaan tarkoita ainoastaan raa'an kalan syömistä.

Me teimme tällä kertaa vain makirullia. Makin lisäksi on olemassa esimerkiksi nigiri ja temaki sushilajeja. Netin ihmeellisestä maailmasta löytyy paljon hyviä sushireseptejä esimerkiksi Nicehousen sivuilta täältä ja myöskin hyvä sushisivusto on täällä. Riisin keittäminen ja maustaminen riisietikalla oli melko haastavaa, mutta seuraavalla kerralla on jo varmaan helpompaa. Myös makirullien kasaaminen bambumaton päällä oli ensikertalaiselle melkoinen suoritus. Totesimme, että sushin valmistus on todellista käsityötä. Ensimmäiset tekemäni rullat olivat liian isoja, sillä laitoin liikaa riisiä. Seuraavat yksilöt onnistuivat vähän paremmin. Täytteinä käytimme siis riisin lisäksi kylmäsavulohta, kananmunaa, avokadoa ja kurkkua.

Kuvassa näkyy epämääräiset ja liian isot makisushit... Taustalla herkullista kylmäsavulohta.

Makirullat söimme soijakastikkeen ja wasabitahnan kanssa. Soija ja wasabi ovat sushissa se olennaisin juttu, joista tulee sushiin hyvä maku. Sushia nautimme vihreän teen kanssa, joka on tärkeä osa japanilaista ruokakulttuuria.

Viivi oli hyvä apukokki sushinvalmistuksessa. Tällä kertaa tosin apukokille ei tarjottu sushia. 

Ehdottomasti haluan pian tehdä sushia uudelleen. Sushista saa todella hyvän ja terveellisen illallisen. Ensimmäinen maistelukerta ei ehkä vielä sytytä, mutta sushille kannattaa antaa toinen ja kolmaskin mahdollisuus. Sen jälkeen sushiin saattaa jo jäädä vähän koukkuun. :)

Kuvat: Kristiina Jalonen

Unten mailla

Ihmisellä on taipumus olla arvostamatta hyviä asioita elämässään. Näihin asioihin ei juuri kiinnitä huomiota ja niiden merkityksen ymmärtää usein vasta silloin, kun ne on menettänyt elämästään. Joillekin tällainen asia voi olla parisuhde, terveys tai esimerkiksi hyvä ystävä. Itse olen oppinut viime kuukausina arvostamaan unta! Ainut asia mitä oikeasti kaipaan ajasta ennen lasta on laadukas ja katkeamaton yöuni. Uni on myös terveydelle hyvin tärkeää. Unessa elimistö palautuu arjen rasituksesta ja mieli käsittelee uusia opittuja asioita. Liian vähäinen uni altistaa lihomiselle ja alentaa vastustuskykyä. Väsyneet aivot työskentelevät aliteholla ja pinna kiristyy helposti.

Viime keväänä raskauden loppuvaiheessa nukuin todella paljon. Yöunet olivat vähintään kymmenen tunnin mittaisia ja siihen päälle vielä tunnin tai parin päikkärit. En juurikaan kärsinyt mistään raskausvaivoista, jotka olisivat häirinneet yöunia. Nukkuminen oli ihanaa ja uni maittoi! 

Viivi oli vastasyntyneenä kova nukkumaan ja nukkui usein päivällä pitkät päikkärit ja yöllä noin 12 tunnin yöunet parilla yösyötöllä. Olen kiitollinen siitä, että meillä ei ole itketty öitä tai jouduttu kantamaan vauvaa pitkin kämppää. Puolivuotiaana Viivin yöunet kuitenkin häiriintyivät. Illalla ei neiti tahtonut mennä millään nukkumaan ja yöllä alkoi tulla heräämisiä kahden tunnin välein. 

Nyt kahdeksan kuukauden iässä uni on edelleen hyvin katkonaista. Viivi on oppinut kääntymään ja kääntyilee myös silloin kun pitäisi nukahtaa. Kun vihdoin ja viimein uni tulee silmään, niin yöllä heräillään tankkaamaan läheisyyttä tissille tai muuten vain äidin viereen. Välillä kääntymistä harjoitellaan yölläkin ja edellisyönä Viivi esittelikin äidille uusia taitojaan 02-04 välillä. Kaiken kruunaa Viivin juttelu keskellä yön pimeyttä. Herään siihen kun Viivi on kääntynyt sängyssään vatsalleen ja juttelee unihiirelleen "tä-tä-tä... tä-tä-tä". Niinä hetkinä muistelen kaiholla viime vuoden nukkumismaratoneja.

Ai minä nukkumaan vai? 

Vinkkejä Viivin unen parantamiseksi tulee niin neuvolasta, ystäviltä kuin netin keskustelupalstoiltakin. Monenlaista on jo kokeiltu ja vielä useampi kikka on vielä kokeilematta. Onneksi saan silloin tällöin ladata akkujani aamuisin, kun mieheni nousee pirteän Viivin kanssa aamutoimille. Toisinaan yö menee hienosti, kahdella syötöllä ilman muita valvomisia. Useimmiten aamuisin minulla on sellainen olo, kuin silmäluomet painaisivat tonnin. Yritän sanoa Viiville, että odota, äiti nukkuu vielä hetken. Neiti pöristelee tyytyväisenä vieressä ja aina kun avaan silmät hän hihkaisee iloista. Ja niin sitä taas uusi päivä käynnistyy enemmän tai vähemmän väsyneenä, mutta kuitenkin niin onnellisena.