En ole ehtinyt kirjoittaa blogia. Viimeiset pari viikkoa olen elänyt melko lailla äärirajoilla. Nukkuminen on ollut meidän pikkuneidin kanssa vähän niin ja näin ja riittämätön uni tekee minut aivan nurinkuriseksi. Negatiivisuus yrittää selättää positiivisuuden, ärtyisyys potkii ilon pois tieltään ja flunssapöpö voittaa vastustuskykyni kädenväännössä.
Helmikuu imi minusta mehut täysin. Olen ohjannut helmikuussa 25 ryhmäliikuntatuntia, reissannut Tampereella ja Turussa, viettänyt Viivin isomummun hautajaisia, juhlinyt hyvän ystävän synttäreitä ja elänyt talossamme remontin keskellä. Kaiken lisäksi olen yrittänyt vieroittaa Viiviä yöimetyksestä. Tuloksetta, tällä hetkellä tilanne Viivi vastaan äiti on 6-0.
Oi maaliskuu, odotan sinulta niin paljon. Paljon aurinkoa, paljon pitkiä yöunia. Odotan maailman parasta talvilomaa Levillä. Odotan, että pysymme kaikki terveenä. Odotan, että osaisin ottaa rennosti ja nauttia rauhallisista päivistä kotona Viivin kanssa. Odotan kevättä.
En voi kirjoittaa enempää. Kello on 21:24 ja minun on päästävä mahdollisimman nopeasti sänkyyn. Sillä herätys tulee luultavasti jo klo 00:20... sitten 02:30... 05:45...
Tätä ne on...ruuhkavuodet... Paljon jaksamista, unta, voimia ja hyvää oloa! t. Satu
VastaaPoista