perjantai 4. helmikuuta 2011

Jälkiviisautta

Syyskuu 2009: 

"Tein taas aamulla raskaustestin. Se oli joku kaupan halpistesti ja jätin sen siihen vessan pöydälle odottamaan, kun menin suihkuun. Unohdin koko asian ja muistin sen vasta noin vartin päästä, kun menin vessaan. Epäuskoisena tuijotin testin kahta viivaa. Koko aamuna en pystynyt ajattelemaan mitään muuta. En soittanut edes Jussille vaan lähdin töihin. Iltapäivän kahvitauolla kävin apteekista ostamassa kalleimman testin. Pankin vessassa tuokin testi näytti plussaa. Hymyilin itsekseni koko loppupäivän ja odotin malttamattomana Jussia kotiin."


Lokakuu 2009: 

"Töiden jälkeen menin salille ohjaamaan bodypumpin ja spinningin. Pukukopissa juttelin Johannan kanssa. Johannalla on laskettu aika helmikussa ja vatsa näkyy jo hyvin. Johanna mietti kovasti, ottaisiko sikainfluenssarokotteen vai ei. Kuuntelin Johanna pohdintoja erittäin mielelläni, vaikka eihän hän eikä kukaan muukaan meidän salilla vielä tiennyt omasta salaisuudestani. Sikainfluenssa on jo levinnyt Suomeenkin ja raskaana olevat ovat kuulemma riskiryhmää."

"Iskä kysyi, aionko ottaa sen rokotteen vai en. En oikein osannut vielä sanoa. Juteltiin iskän kanssa, että ehkä on parasta ottaa se rokotus, niin ei ota mitään riskiä, jos kuitenkin sairastuu. Ei tiedetä, mitä raskaana olevan äidin sikainfluenssatartunta voi aiheuttaa sikiölle. Raskaana olevilla naisilla yleensä vastustuskyky alenee, joten siinäkin mielessä ehkä pitäis ottaa se rokotus. Lueskelin netistä asiasta ja siellä asiantuntijat vakuuttavat, että kaikkien riskiryhmissä olevien kannattaa ottaa rokotus. Kaipa mä sitten luotan asiantuntijoihin. Jos en ota rokotusta ja jotain tapahtuukin, niin syytän itseäni koko loppuelämäni. Jos otan rokotuksen ja jotain tapahtuu, niin voin syyttää muita." 

Marraskuu 2009: 

"Mulla oli tänään aamupäivällä toinen ultra (raskausviikko 12), koska viimeksi ei voitu ottaa niskapoimumittausta, kun vauveli olikin vasta 9. viikon ikäinen. Siispä menin äippäneuvolaan Nortamonkadulle. Hoitaja kysyi ennen ultraa, että laitetaanko sikapiikki. Rokotukset oli aloitettu riskiryhmille eilen. Kysyin hoitajalta, mitä muut raskaanaolevat on tuumineet siitä. En saanut hoitsulta oikein vastausta. Niinpä mä sit päätin ottaa piikin. Se kävi siinä niin kätevästi samalla, kun otettiin verenpaine. Iltapäivällä töissä mun käsi tuli tosi kipeeksi ja tulin väsyneeksi, taisi lämpökin nousta. Mun piti tänään töiden jälkeen ohjata jumppaa pankkilaisille, mutta päätin lähteä aikaisemmin töistä kotiin. Oli niin huono olo rokotuksen takia."

-----------------

Näin jälkikäteen ajateltuna en ottaisi rokotetta. Eihän Suomeen edes tullut vakavaa epidemiaa. Mutta vuosi sitten päätin luottaa asiantuntijoihin. Lääkärit, hoitajat, THL:n asiantuntijat, peruspalveluministerikin suositteli ottamaan rokotteen, joten minä otin. Ja suurin osa raskaana olevista ystävistänikin otti. Luojalle kiitos, ettei siitä tullut mitään sivuvaikutuksia Viiville. Ainakaan vielä sellaisia ei ole ilmennyt. 

Eilen tuli Yleltä ohjelma A-talk: sikarokotteesta narkolepsiaa. Ohjelma on katsottavissa vielä kuukauden. Katsoin ohjelman ja päällimmäisenä jäi mieleeni muutama asia. Miksi ihmeessä Suomessa suositeltiin raskaana oleville otettavaksi rokote, joka muun muassa Sveitsissä kiellettiin raskaan olevilta? Toisaalta, ohjelmassa rokotejohtaja Terhi Kilpi toteaa, että rokottamalla raskaana olevia todennäköisesti pelastettiin raskaana olevia äitejä ja sikiöitä, koska esimerkiksi Yhdysvalloissa odottavia äitejä kuoli. 

Narkolepsia on kamala sairaus. En voi väittää, että pystyisin ymmärtämään sairastuneiden lapsien vanhempien vihaa ja pettymystä tai surua lapsiensa sairauden vuoksi. Mutta toivon, että THL suoraselkäisesti ottaa tapahtuneesta vastuun ja sairastuneiden lasten perheet saavat tukea sairauden kanssa elämiseen. 

Mutta, mihin tässä maailmassa voi enää luottaa? Poliitikot ovat menettäneet uskottavuutensa vaalirahakohun ja lahjusepäilyjen myötä, terveydenhuollon sektori on menettänyt uskottavuutensa tämän sikainfluenssarokotehässäkän vuoksi, pankkiirit ja sijoitusneuvojat ovat menettäneet uskottavuutensa Blomqvistien sijoituskiistan ja pankkikriisin jälkeen... Mitä seuraavaksi? 

tiistai 1. helmikuuta 2011

Sushi

Sain pikkusiskoltani Kristiinalta oikein kivan joululahjan. Paketista löytyi sushinvalmistusvälineet ja raaka-aineet. Niinpä tammikuun viimeisenä perjantaina kokoonnuimme viettämään sushi-iltaa Viivin, siskojeni ja Mummin kanssa. Myös Vaari tuli maistamaan sushia (uskalsi syödä yhden rullan) ja mieheni Jussi ei uskaltanut syödä ensimmäistäkään. Ehkä sitten seuraavalla kerralla....

Sushi-illan tyylikäs kattaus


Japanilainen ruoka on terveellistä, ravinteikasta ja kevyttä. Sushin perusraaka-aine on riisi. Sushiin kuuluu käyttää puhdistettua, valkoista riisiä, joka tosin on melko ravinneköyhää. Sen sijaan erittäin hyvä raaka-aine on nori eli kuivattu merilevälevy. Merilevä sisältää paljon kivennäisaineita ja vitamiineja, mutta vain vähän rasvaa. Näiden lisäksi sushiin voi käyttää erilaisia kasviksia, kalaa, kananmunaa tai vaikkapa tofua. Sushi ei siis todellakaan tarkoita ainoastaan raa'an kalan syömistä.

Me teimme tällä kertaa vain makirullia. Makin lisäksi on olemassa esimerkiksi nigiri ja temaki sushilajeja. Netin ihmeellisestä maailmasta löytyy paljon hyviä sushireseptejä esimerkiksi Nicehousen sivuilta täältä ja myöskin hyvä sushisivusto on täällä. Riisin keittäminen ja maustaminen riisietikalla oli melko haastavaa, mutta seuraavalla kerralla on jo varmaan helpompaa. Myös makirullien kasaaminen bambumaton päällä oli ensikertalaiselle melkoinen suoritus. Totesimme, että sushin valmistus on todellista käsityötä. Ensimmäiset tekemäni rullat olivat liian isoja, sillä laitoin liikaa riisiä. Seuraavat yksilöt onnistuivat vähän paremmin. Täytteinä käytimme siis riisin lisäksi kylmäsavulohta, kananmunaa, avokadoa ja kurkkua.

Kuvassa näkyy epämääräiset ja liian isot makisushit... Taustalla herkullista kylmäsavulohta.
Makirullat söimme soijakastikkeen ja wasabitahnan kanssa. Soija ja wasabi ovat sushissa se olennaisin juttu, joista tulee sushiin hyvä maku. Sushia nautimme vihreän teen kanssa, joka on tärkeä osa japanilaista ruokakulttuuria.

Viivi oli hyvä apukokki sushinvalmistuksessa. Tällä kertaa tosin apukokille ei tarjottu sushia. 
Ehdottomasti haluan pian tehdä sushia uudelleen. Sushista saa todella hyvän ja terveellisen illallisen. Ensimmäinen maistelukerta ei ehkä vielä sytytä, mutta sushille kannattaa antaa toinen ja kolmaskin mahdollisuus. Sen jälkeen sushiin saattaa jo jäädä vähän koukkuun. :)

Kuvat: Kristiina Jalonen