Natriumglutamaatista vielä

Kiitos kommenteista Pia ja Susanna!

Olipa hauska sattuma, että tulin eilen kirjoittaneeksi tuosta natriumglutamaatista, sillä tänään siitä olikin taas uutinen lehdessä! Eli Länsi-Suomessa oli tänään artikkeli, jossa kerrottiin, että kyseisen aromivahventeen käyttöä rajoitetaan ainakin Espoon, Helsingin, Turun, Rovaniemen ja Oulun laitosruuissa. Syynä tähän on muun muassa se, että natriumglutamaatti aiheuttaa joillekin yliherkkyttä.

Ihan hienoa, että tällaisia asioita mietitään kuntatasollakin! Vaikka natriumglutamaatti aiheuttaakin vaivaa vain hyvin pienelle osalle väestöstä, niin on tärekää, että laitoksissa pyritään käyttämään tavallisia, puhtaita ruoka-aineita. Laitoksissa syövät sellaiset henkilöt, joilla ei ole oikein vaihtoehtoja ruokailuunsa, kuten esimerkiksi koululaiset ja vanhukset. Vanhainkodista on vähän huono lähteä rollaattorilla painelemaan lounaalle kaupungille, saati sitten alkaa valmistamaan aterioita itse. Mielestäni onkin tärkeää, että laitoksissa tarjottaisiin mahdollisimman ravinteikasta, puhdasta ja terveellistä ruokaa.

Luomu-spelttimannapuuroa ja itse tehtyä omenasosetta! Ei sisällä keinotekoisia arominvahventeita... :)

Kouluruokailusta vielä muutama sananen... On erittäin hienoa, että suomalaisissa kouluissa tarjotaan ilmainen ateria. Se on ehkä meille suomalaisille itsestäänselvyys, mutta muualla maailmalla hyvinkin poikkeuksellinen asia. Joillekin lapsille kouluruoka on päivän ainoa lämmin ateria - joillekin saatta olla jopa päivän ainoa ateria, niin surullista kuin se onkin. Mutta, on hirvittävän sääli, mihin suuntaan suomalaista kouluruokailua ollaan tällä hetkellä viemässä. Köyhtyvien kuntien säästökohteiksi joutuu usein kouluruokailu. Pienet, kotoisat koulukeittiöt jäävät vähemmistöön, kun koulujen ruokajakelu toteutetaan useimmiten suurista keskuskeittiöistä. Jokainen ymmärtää, että ruoan maku kärsii, kun aterioita valmistetaan suurissa erissä ja kuljetetaan kaupungin läpi pakettiautoilla. Olen ollut työharjoittelussa pienessä kyläkoulussa Kullanperässä, jossa keittäjä teki suurimman osan ruoasta itse ja leipoi usein vielä sämpylöitä tai joskus pullaakin pienille koululaisille. Haluaisin laittaa Viivin sellaiseen kouluun, mutta niitä tuskin on yhtäkään jäljellä enää 6 vuoden päästä.

Elo- ja syyskuu ovat suomalaisen ruoan parasta aikaa! Nyt ovat kaupat ja torit täynnä suomalaisia vihanneksia, marjoja, hedelmiä...

Tässä meidän parvekkeen satoa tänä kesänä. Parvekkeella kasvoi lehtisalaattia, pinaattia, basilikaa, persiljaa, chilipaprikaa, amppelitomaatteja ja amppelimansikoita.

Jätä einekset hyllyyn

Aamulla kyseinen otsikko "Jätä einekset hyllyyn" kiinnitti huomioni Länsi-Suomi lehden etusivulla. Lehdessä oli artikkeli siitä, miten helppoa on valmistaa itse esimerkiksi pitsaa ja maksalaatikkoa. Lehden mukaan eineshyllystä tutut arkiruoat valmistuvat kotikeittiössä tehdastuotantoa terveellisemmin ja itse tekemällä voi säästää ruokamenoissa vähintään 20 prosenttia.

Kuluttajatutkimuskeskuksen julkaisun http://www.kuluttajatutkimuskeskus.fi/files/5246/2008_07_julkaisu_elintarvikkeiden_kulutusmuutokset.indd.pdf mukaan vuonna 2006 valmisruokia ostettiin keskimäärin noin 52 kiloa per henkilö. Tutkimuksessa kerrotaan, että valmisruokien kulutus on lähes nelinkertaistunut viimeisen 20 vuoden aikana. Enpä ihmettele yhtään... Einekset helpottavat elämää. Eivätkä loppujen lopuksi ole kovin kalliitakaan. Ennen äitiyslomaa saatoin tehdä välillä sellaisia työpäiviä, jotka alkoivat aamulla klo 8 ja päättyivät illalla klo 20. Mikäs sen helpompaa työpäivän päätteeksi kuin hakea kaupasta valmista ruokaa! Tässä kohdin voin paljastaa, että kanssani ei asu miespuolinen kokki, vaan työnarkomaani yrittäjä, joten helpotusta ruoanlaittoon ei tule siltäkään suunnalta. Eineksillä on siis kyllä paikkansa tässä maailmassa. En halua boikotoida niitä. Mutta miksi eineksiä parjataan?

Viime talvena telkkarissa pyöri mielenkiintoinen mainos. "Äitien tekemää ruokaa." Saarioinen loi kuluttajille mielikuvan siitä, miten heidän valmisruokansa valmistuvat äitien tekemänä. Niinpä niin. Todellisuudessa ruoka valmistuu tehtaissa, isoissa koneissa ja laitteissa, jotka liikuttavat valtavia määriä ruokamassaa. Äidit valvovat prosessia ja tuotantokoneita ja seisovat liukuhihnalla katsomassa, että homma toimii. Ostin viime talvena kirjan Petos lautasella, jossa kirjailija Mats-Eric Nilsson kertoo mielenkiintoisia havaintojaan teollisesta ruoanvalmistuksesta. Teollisissa tuotteissa käytetään valtavasti lisäaineita, pääasiassa aromeja, jotka muodostavatkin suurimman lisäaineryhmän. Lisäainearomien tärkeä tehtävä on luontaisten makujen jäljitteleminen tuotteissa, jotka sisältävät lähinnä tärkkelystä, rasvaa, sokeria tai jotain makeutusainetta. Toinen tehtävä on makuelämyksen korostaminen. Aromeja siis tarvitaan, sillä ruoan maku on laimeaa, koska sen sisältämät luonnolliset raaka-aineet ovat heikkolaatuisia tai niitä on käytetty liian vähän. Tavallisin eineksissä käytetty arominvahvenne on natriumglutamaatti (E621) eli keinotekoisesti valmistettu glutamiinihapon suola. Natriumglutamaatti nousi keväällä jostain syystä otsikoihin ja muun muassa joihinkin leikkelepakkauksiin tuli teksti "ei sisällä natriumglutamaattia". Todennäköisesti silloin on käytetty jotain muuta arominvahvennetta.

Monet tuttavani ovat työskennelleet meidän lähellä sijaitsevassa ruokatehtaassa, jossa valmistetaan myös eineksiä. Heiltä olen kuullut muun muassa sen, miten kananuggetit syntyvät: sen jälkeen kun broilerista on leikattu kaikki fileet, paistinosat yms. niin jäljelle jäävä osa ruhosta heitetään myllyyn, jossa valmistetaan nuggettimassa. Massaan lisätään lisäaineet ja säilöntäaineet ja herkullinen einesruoka syntyy. Nam!

Tässäpä eineskammoisille maailman helpoin pitsaresepti. Taatusti maukasta kotiruokaa!

Pannukakku-pizza (uunipellillinen)

3 dl maitoa
2 kpl kananmunaa
1 rkl öljyä
ripaus suolaa ja sokeria
n. 4 dl vehnäjauhoja

Pohjan ainekset sekoitetaan yhteen ja taikina kaadetaan leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Taikinan päälle kannattaa ripotella vähän juustoraastetta ja sen jälkeen lisätä jotain tomaattikastiketta. Sitten päälle haluamasi pitsatäytteet ja lopuksi juustoraastetta päälle. Paistetaan 200-225 asteessa n. 15-20 minsaa. Lopputulos on mehevä! Pitsasta saa vielä terveellisemmän, jos käyttää pohjaan esim. vehnäleseitä/kaurahiutaleita/jotain täysjyväjauhoja.

Ajatuksia kokoon

Rakastan ruokaa. Olen aina tykännyt syödä, enkä ole koskaan ollut niin kipeä, ettei ruoka olisi maistunut. Lapsuudenkodistani olen saanut perusterveet ruokatavat, johon kuuluivat muun muassa säännölliset ruoka-ajat, hedelmät ja kasvikset, isän ampuma riistaliha, viikonlopun herkkuhetket ja monipuolinen ruoka. Nykyisin olen melkein ruokafriikki... Olen elämässäni kokeillut jos jonkinlaista ruokavaliota, dieettiä, osa humpuukia, osa ehkä ei. Ajatukseni pyörivät paljon ruoan ympärillä. Ystävien kanssa kokoonnutaan usein ruoan äärelle - mennään kahvilaan, tehdään yhdessä ruokaa, tavataan lounaan merkeissä. Mutta miksi kirjoittaa blogia? Ruoka on niin tavanomainen asia, että kannattaako siitä edes kirjoittaa? Blogi on minulle keino jakaa ajatuksia ruoasta, ruokavalioista, resepteistä, nykyisistä elintavoista ja hyvinvoinnista. Näen ja kuulen päivittäin niin paljon ihmisistä, jotka voivat pahoin ja uskon, että se johtuu pitkälti vääristä ruokatottumuksista ja heikkolaatuisesta ravinnosta. Blogi on minulle keino koota omia ajatuksia ja kirjoittaa siitä, mikä minulle on tärkeää.

Toinen syy blogilleni on meidän ihana pikku Viivi. Tyttäreni 3 kk aloittaa parin kuukauden sisällä oman mullistavan makumatkansa kohti kiinteitä ja ajattelin kirjoitella tänne myös siitä. Minulla on valtavan iso vastuu siitä, millaiset ruokatavat opetan lapselleni ja mitä ruokaa hänelle tarjoan. Haluanko tarjota lapselleni lisä- ja säilöntäaineilla kyllästettyjä eineksiä, kuten sokeria täynnä olevia lastenjogurtteja ja aamiaismuroja vai puhdasta, ravinteikasta ruokaa, kuten luomukasviksia, hedelmiä, täysjyväviljoja, itse valmistettua kotiruokaa? Toivon, että kun Viivi kasvaessaan alkaa tehdä valintoja itse, hän olisi omaksunut edes joitakin terveellisiä ruokatottumuksia. Blogissani en halua tuomita ketään omien valintojensa vuoksi, enkä saarnata ruokavaliojutuilla. Mutta jos jostain kumman syystä satut lukemaan blogiani, niin haluan silloin tällöin heittää teille lukijoillekin haasteita.

Ensimmäinen haaste: Pyri välttämään sokeria viikon ajan! Valkoinen vehnä yhdessä valkoisen sokerin kanssa ovat lähes kaikkien nykyisten elintasosairauksien takana. Usein mediassa toitotetaan rasvan vaaroista ja kehoitetaan välttämään liikaa rasvaa ja suolaa. Tärkeää olisi kuitenkin kiinnittää huomiota myös valkoisen vehnän ja sokerin saantiin. Leipätiedotuksen sivuilla on hauska sokeritesti, joka saattaa yllättää! Nykyisin saamme piilosokeria valtavia määriä: muutama karkki silloin tällöin, herkkuhetki työpaikan kahvitauolla, sokerilla höystetty majoneesi hampurilaisessa jne. Entäs kostea baari-ilta? Miten paljon tuleekaan sokeria alkoholista! Olen aina mieltänyt Fitness-aamiaismurot terveelliseksi, johtuen ehkä onnistuneesta mielikuvamainonnasta. Oletko katsonut, kuinka paljon sokeria kyseiset murot sisältävät?

Luulin, että syön vähän sokeria, mutta sokeritesti yllätti silti! Sain tulokseksi 34,5 palaa ja alla oleva teksti kertoo näin:

Yli 34 palaa. TÄYS HUTI! Sokerinsaantisi ylittää kaikki sallitut rajat. Ei mikään ihme, jos olo on äkäinen, väsyttää etkä muutenkaan ole ihan vedossa. Missään nimessä et voi jatkaa näin! Päätä itsellesi erillinen herkuttelupäivä ja syö kunnon aterioita. Välipaloiksi kannattaa syödä esimerkiksi leipää, hedelmiä ja vähäsokerisia ja -rasvaisia maitotuotteita. Huomaat eron varmasti!

Käy tekemässä testi ja ota sen jälkeen haaste vastaan! Eli ensi viikolla ei valkoista sokeria!

http://www.leipatiedotus.fi/testit/sokeritesti