Spelttiä peliin

Löysin kesällä kaupoista uuden tuttavuuden, josta on tullut melkein päivittäinen ruoka-aines meidän keittiöön. Kyseessä on speltti, joka on vanha perinteinen viljalaji. Wikipedian mukaan spelttiä on viljelty tuhansia vuosia sitten muun muassa Keski-Euroopassa, mutta parisataa vuotta sitten se joutui väistymään satoisampien vehnälajien tieltä. Suomessa spelttiä on alettu viljellä jälleen 1990-luvulla ja se sopii erityisen hyvin luomuviljelyyn, koska se kestää tavallista vehnää paremmin tuholaisia.

Spelttiä voi käyttää monipuolisesti. Itse olen leiponut speltistä muun muassa sämpylöitä ja pitsaa sekä tehnyt spelttimannapuuroa. Speltti on maukas ja sopii monen vatsalle, sillä se on helposti sulavaa, siinä on kuituja ja arvokkaita ravintoaineita. Kaiken hyvän lisäksi speltissä on enemmän proteiinia kuin vehnässä.

Tavallisista päivittäistavarakaupoista löytyy SunSpelt -merkkisiä luomuspelttituotteita, joita on helppo käyttää ruoanlaitossa. Pakettien kyljessä on myös hyviä reseptejä, joita voi kokeilla.

Jos käytät spelttiä leivonnassa, niin vaivatusta taikinasta tehdyt leivonnaiset kannattaa paistaa heti kun ne ovat nousseet, muuten ne lässähtävät melko nopeasti. Helpointa on käyttää spelttiä leivinjauheella nostatettavissa leivonnaisissa, kuten pitsoissa ja piirakoissa. Spelttiä kannattaa kokeilla myös lettuihin.

Itse valitsen melkein aina täysjyvää, oli kyseessä sitten vehnä tai speltti tai muu vilja. Täysjyvä tarkoittaa, että viljanjyvästä ei ole poistettu mitään osia. Kun jyvässä säilytetään kaikki kerrokset, sen ravintoarvo on kuorittua jyvää parempi. Jos vain mahdollista, niin kannattaa valita aina täysjyvätuote (leivät, pastat, puurot jne), sillä täysjyvä on merkittävä kuitujen, vitamiinien ja hivenaineiden lähde.

-----

Asiasta ihan muualle. Mediassa on ollut viime aikoina puhetta terveysblogeista. Osa asiantuntijoista on ollut huolestunut siitä, että blogeissa tutkittu tieto ja kokemusperäinen tieto usein sekoittuvat. Tässä kohdin haluan sanoa, että täällä kirjoitetut jutut ovat pääasiassa juuri näitä kokemusperäisiä asioita, eli ihan vain mutu-tuntumalla koettuja ja käytännössä testattuja juttuja. Ei tutkittuja totuuksia. Mutta sen te lukijat varmaan fiksuina ihmisinä olette tajunneetkin! :) Lisäksi, esittelen täällä ihan omasta vapaasta tahdostani sellaisia tuotteita tai kauppoja, joista itse pidän ja olen hyväksi todennut. En saa niistä mitään markkinointipalkkioita tai myynninedistämispalkkioita.

Mutta nyt siirryn viettämään pikkujouluja Viivin, Janitan, Mummin ja Vaarin kanssa. Juomme glögiä, laulamme joululauluja ja syömme herkkuja. Jussi viettää omia pikkujoulujaan laivalla, joten tällä kertaa juhlimme täällä mummilassa Viivin kanssa. Hauskaa pikkujoulua ja joulunodotusta kaikille! :)

Puolivuotias Viivi

Viivi täytti lauantaina puoli vuotta. Miten aika onkaan voinut mennä niin nopeasti? Muistan vieläkin niin elävästi ne toukokuun puolen välin päivät, kun joka aamu herätessä mietti, että jokohan tänään tulee lähtö synnyttämään. Ei millään olisi jaksanut enää odottaa, että saa oman pienen nyytin syliin. Ja nyt se oma pieni nyytti on jo puolivuotias. Mutta niinhän se menee, että kohta hän menee jo kouluun, kohta tulee murrosikä, rippikoulut, ajokortit... Hui. No, nyt on aika nauttia jokaisesta päivästä pikku-Viivin kanssa ja iloita arjen touhuista kotona.

Puolivuotias Viivi 

Haluaisin kovasti opettaa lapselleni terveitä elämäntapoja ja ruokailutottumuksia. Mutta opettaminen on tässä kohdin ehkä toisaalta väärä sana. Lapsi oppii matkimalla, joten opettaminen tapahtuu esimerkin avulla. Lapsi oppii niin hyvät kuin huonotkin asiat toisilta ihmisiltä, useimmat asiat vanhemmiltaan ja sisaruksiltaan. Siispä minun ei ehkä kannata liikaa yrittää "opettaa" vaan vain elää sitä omaa arkea yhdessä lapsen kanssa ja siten lapsi oppii perheen tavat ja arvot kuin itsellään. Toivottavasti. 

Viivi on kuitenkin jostain oppinut hassun tavan, jota en tosiaankaan olisi hänen halunnut oppivan. Viivi on oppinut pöristelemään kielellään ja hänestä se on kaikkein hauskinta silloin, kun hän syö ruokaa. Neiti pöristelee ja päristelee perunat ja porkkanat suullaan niin, että koko ympärystä metrin säteellä hänestä on täynnä sosetta. Äiti kieltää kovasti, että EI saa Viivi tehdä noin. No, sekös neitiä vasta naurattaakin! 

Viivin lempiruoka on tällä hetkellä äidin keittämät luomuperunat ja -porkkanat. Yleensä ostan perunat Rauman Prismasta. Luomuosastolla on myynnissä valkoinen paperipussi, olikohan nimeltään Jakobssonin perunat. Oikein maukkaita luomuperunoita ja ihan kohtuulliseen hintaan. Parhaita porkkanoita saa ehdottomasti Ruokapuoti Lumosta. Siellä myydään sellaisia kunnollisia multaisia luomuporkkanoita, joista tulee ihan oman mummun ja papan aikoinaan viljelemät herkulliset porkkanat mieleen. 

Viivin inhokkiruoka on tällä hetkellä puuro. Eli ainakaan vielä ei äidin oppi ole mennyt perille, sillä omat aamuni käynnistyvät lähes aina rainbow luomukaurahiutaleilla. Olen yrittänyt keittää niistä Viivillekin puuroa ja soseuttanut sauvasekoittimella hienoksi, mutta ei oikein tahdo maistua. Olen tarjonnut sitä hänelle omenahillon ja marjojen kera, mutta ei oikein maistu. Vielä vähemmän maistuu kaupan vauvalle tarkoitetut puurot. Mutta me jatkamme mielenkiintoista tutustumismatkaamme herkulliseen ja mielenkiintoiseen ruokamaailmaan. Ja yritämme aina silloin tällöin jakaa niitä asioita myös täällä blogissa.

Terveisin,
Pauliina

Puoli kiloa päivässä

Jokainen on varmasti kuullut ohjeen, syö puoli kiloa kasviksia päivässä. Mihin tuo ohje perustuu? Tässä monta painavaa pallukkaa puolen kilon puolesta:

• Monien eri suositusten mukaan kasviksia tulisi syödä vähintään 400-600 grammaa vuorokaudessa. Siispä helppona yhteenvetona voidaan todeta, että sopiva annos on puoli kiloa päivässä. Tällä hetkellä suomalaiset pääsevät suurin piirtein puoleen tuosta määrästä. Patrik Borgin mukaan kasvisten lisääminen on ylivoimaisesti vaikein elämäntapamuutos. Siispä meillä suomalaisilla on vielä paljon työtä tehtävänä, että pääsemme tuohon puoleen kiloon. 

• Kasvisten, marjojen ja hedelmien kuitupitoisuus sekä runsas vesimäärä tekevät sen, että niiden energiatiheys on pieni. Toisin sanoen voit syödä paljon kasviksia saamatta runsaasti energiaa. Kasviksia ei siten voi myöskään syödä liikaa, eli ei ole pelkoa, että kasviksia syömällä lihoaisi. 

• Kasvikset ehkäisevät syöpää, sillä ne sisältävät fytokemikaaleja. Ne ovat luonnon suoja-aineita esimerkiksi tuhohyönteisiä, UV-säteilyä ja viruksia vastaan. Fytokemikaalit suojaavat siis kasveja, mutta myös niitä syöviä eläimiä ja ihmisiä. Erilaisia fytokemikaaleja on valtavasti. Eri kasvilähteistä saadut fytokemikaalit auttavat toisiaan ja niiden yhteisvaikutus on suurempi kuin yksittäisen aineen vaikutus. Koska fytokemikaalien toimiminen yhdessä tekee niiden suojaavasta vaikutuksesta vahvemman, on erittäin tärkeää syödä kasviksia monipuolisesti. Tämä on myös tärkein syy sille, miksi vitamiineja ei kannata ottaa purkista, vaan ravinnosta. Ravintolisät eivät suojaa syövältä, niin kuin monipuolinen kasvisten syönti. Kasvien sisältämät ainesosat toimivat yhdessä sellaisella monimutkaisella tavalla, jota tutkijatkaan eivät vielä ole pystyneet ymmärtämään. Syömällä säännöllisesti fytokemikaaleja solujen on vaikeampi villiintyä ja muodostaa kasvaimia. 

• Kasvikset sisältävät runsaasti terveyttä edistäviä antioksidantteja. Antioksidantit myös ylläpitävät hyvää vastustuskykyä. Saat monipuolisesti antioksidantteja, jos syöt monipuolisesti eri värisiä kasviksia. Muun muassa paprikan, mansikan, tomaatin ja kirsikan punaisesta väristä vastaa lykopeeni. Lykopeeni on kartenoidi, joita kehon eri kudokset tarvitsevat. Parsakaalin, pinaatin, lehtisalaatin ja muiden vihreiden kasvisten väri klorofylli auttaa muun muassa neutralisoimaan tupakansavun ja kypsennetyn lihan syöpää aiheuttavia aineita. Siniset ja violetit kasvikset ja marjat ovat tehokkaita vapaiden radikaalien (tuhoavat soluja) vangitsemisessa. 

Kellekään ei varmasti jäänyt epäselväksi, miksi kasviksia kannattaa syödä. Omena päivässä ei riitä pitämään lääkäriä loitolla, vaan siihen tarvitaan monipuolisesti ja runsaasti kasviksia, marjoja ja hedelmiä. Miten onnistumme? Itse en syö kasviksia joka päivä puolta kiloa. Jonain päivinä yllän siihen määrään, mutta usein jään tavoitteesta. Tässä meille kaikille vinkkejä kasvisten lisäämiseen ruokavaliossamme: 

1. Lisää kasviksia tuttuihin ruokiin, kuten laatikoihin, kastikkeisiin, keittoihin ja paistoksiin. Esimerkiksi jauhelihakastikkeeseen on helppo lisätä porkkana- tai kesäkurpitsaraastetta. Lasagneen voi piilottaa munakoisoviipaleita. 

2. Opettele käyttämään uusia ja erilaisia kasviksia. Itse ostin pari viikkoa sitten elämäni ensimmäistä kertaa kotiin palsternakkaa ja nauriita. Viivi sai palsternakkasosetta ja itse rouskutin nauriskuutioita illalla telkkaria katsoessa. 

Palsternakka

3. Pilko kerralla iso määrä kasviksia jääkaappiin. Kannattaa laittaa kulhoon myös vettä, jotta kasvisviipaleet eivät nahistu. Pilkottuja kasviksia voit nauttia esimerkiksi ruokaa laittaessasi. Myös lapsille maistuvat pilkotut kasvikset, kun he odottelevat ruuan valmistumista nälkäisinä. Onkin tärkeää opettaa jo pienille lapsille kasvisten syönti pääaterioilla ja välipaloina.

Viivi nautiskelee mustikkaa...

4. Hedelmiä on helppo ottaa mukaan evääksi. Banaanit, omenat ja appelsiinit kulkevat näppärästi laukussa mukana. 

5. Tee iltapalaksi herkullinen hedelmä- ja / tai marjasmoothie. Banaania ja mustikoita tehosekoittimeen rahkan seuraksi ja terveellinen välipala on valmis! 

6. Laita marjoja puuroon, jogurttiin, leivonnaisiin, rahkaan, jälkiruokiin...

7. Leivällekin voi laittaa tavanomaisen kurkun ja tomaatin sijaan esimerkiksi banaaniviipaleita, avokadoviipaleita tai kiivin viipaleita. 

Keksipä itse lisää! Tämän viikon haasteena on siis puoli kiloa kasviksia päivässä! Otatko haasteen vastaan? Oman lähtötasosi voit testata hauskalla kasvistestillä.

Syömisen alkeet

Olin kuuntelemassa maanantai-illalla Eurajoella järjestettyä Patrik Borgin luentoa. Elintarviketieteiden maisteri, tutkija ja kirjailija Borg piti hyvin mielenkiintoisen luennon aiheesta "Helpoin tapa syödä hyvin." Luennon pääviesti oli se, että syömistä ei saa miettiä liikaa, sillä mitä enemmän syömistä miettii, sitä enemmän syö. Hyvässä syömisessä on kyse siitä, että syö terveellisesti ja monipuolisesti kaikkea, hyvällä omallatunnolla ja syö niin paljon ja usein kuin tekee mieli.


Borgin mukaan ihmiset ovat sekoittaneet oman kylläisyyden ja näläntunteen järjestelmänsä epäonnistuneilla laihdutuspyrkimyksillä ja liiallisella ruuan säätelyllä. Minä uskon täysin tähän, sillä olen itse onnistunut sekoittamaan normaalin syömisen opin painonvartijoiden pistejärjestelmällä. Näin jälkikäteen ajateltuna painonvartijoiden pistelaskusysteemi on maailman turhin. Se pitäisi oikeastaan kieltää lailla. Siinä ei todellakaan syödä siihen asti kuin tuntee itsensä tyytyväiseksi ja kylläiseksi, vaan vain siihen asti kuin sinä päivänä pisteitä riittää. Painonvartijat on erittäin hyvä tapa saada painoa nopeasti pois, mutta ei todellakaan pysyvästi. Kun lopetat pisteiden laskemisen, saat kilot heti takaisin. Jos joku on onnistunut pysyvästi laihtumaan painonvartijoilla, niin käsi ylös! Silloin kun ihminen haluaa laihtua pysyvästi, niin tuollainen itsensä huijaaminen on täysin turhaa.

Mutta siis mennäänpä takaisin luentoon. Borg kertoi hauskan esimerkin siitä, miten he olivat tehneet tutkimuksen suomalaisista miehistä. Kyseessä oli ilmeisesti joku tamperelainen miesporukka. Heillä kaikilla oli runsaasti ylipainoa. Tutkimuksen alussa Borg ja tutkijakollegat antoivat miehille kehoituksen syödä hyvin ja monipuolisesti, lisätä kasviksia ja hyviä rasvoja ruokavalioon ja niin edelleen. Miehet päättivät, että he aloittavat heti kunnolla: jättivät kokonaan oluen ja makkarat pois, yksi söi päivässä kilon porkkanoita, toinen veteli joka päivä puoli kiloa banaaneja. Miehet laihtuivat ensimmäisten 3-6 tutkimuskuukauden aikana keskimäärin noin 14 kiloa. Tutkijat olivat kehoittaneet tekemään muutoksia maltillisesti, mutta miehet eivät jaksaneet edetä hitaasti, vaan halusivat tuloksia nopeasti. Mikä olikaan lopputulos? Miehet jaksoivat aloittamallaan linjalla noin puoli vuotta, jonka jälkeen he palasivat entisiin elintapoihin. Tutkimus kesti yli vuoden ja tutkimuksen lopulla miehet olivat saaneet alussa laihduttamansa kilot takaisin ja vielä viitisen kiloa siihenkin päälle. Opetus siis on, että elämäntapamuutosten on oltava pieniä ja helppoja. Sellaisia, joita pystyt noudattamaan koko loppuelämäsi.

Borgilla oli myös mielenkiintoinen tutkimus siitä, mitä suomalaiset vastaavat, kun heiltä kysytään, miksi he eivät halua muuttaa ruokavaliotaan. Puolet vastaajista oli kuulemma todennut, että "syön jo hyvin". Tähän ansaan moni sortuu. Itse olen ainakin kuullut monen suusta, että en ymmärrä, miksi en laihdu, kun syön niin terveellisesti ja vähän. Niinpä niin. Moni luulee syövänsä hyvin, mutta totuus on kuitenkin toinen.
25 % prosenttia vastaajista oli todennut, että ei halua luopua lempiruuastaan. No eihän mistään tarvitse luopua! Ei elämässä voi kieltäytyä totaalisesti omasta lempiherkustaan. Sitä voi syödä silloin tällöin hyvällä mielellä ja nauttia täysillä. Yksi ruoka kohtuudella nautittuna ei estä kenenkään laihtumista. Toiset 25 % oli vastannut, että itsekurin puute. Tämän väitteen Borg tyrmäsi sillä, että hyvä syöminen ei vaadi itsekuria. Tiukat laihdutuskuurit vaativat itsekuria - terveellinen, monipuolinen ja ravitseva ruokavalio ei.

Suurin ansa, johon ihmiset Borgin mukaan lankeavat, on vääränlainen ateriarytmi. Aamuisin syödään liian kevyesti, lounaalla jatketaan samalla kevyellä salaattilinjalla, iltapäivällä juodaan vain kahvia ja kun töistä päästään kotiin on jo kiljuva nälkä. Illalla ravataan jääkaapilla, kun tuntuu, että mikään ei riitä täyttämään vatsaa. Jokaisella meistä on joskus sellaisia päiviä, kun ei yksinkertaisesti ehdi syödä riittävästi päivällä. Illalla onkin sitten koko ajan nälkä ja vaikka olisi jo syönyt kunnon aterian, niin tekee ainakin vielä herkkuja mieli. Kroppa huutaa kaloreita! Borgin mukaan on ihan ok, jos näitä päiviä on satunnaisen harvoin. Mutta jos makeanhimo ja syömiskohtaukset toistuvat usein, on syytä tarkistaa omaa ateriarytmiään. Pääsääntö on, että noin puolet päivän kaloreista tulisi olla syötynä iltapäivään mennessä. Borgin mukaan kaloreita ei tietenkään saa laskea, mutta siis noin suurin piirtein.

Yksi kysymys heräsi Borgin luennon jälkeen mieleeni: Jos kerran painonhallinta on näin helppoa ja rentoa, kuin Borg kuvaa, niin miksi me suomalaiset koko ajan vain lihomme lisää? Borgin viesti on, että syö niin paljon kuin haluat ja kaikkea saa syödä kohtuudella. Todellisuudessa harva kuitenkaan onnistuu näillä ohjeilla. Ohjeet varmasti toimivat, jos osaat oikeasti jo hyvän syömisen perusteet, mutta suurin osa ihmisistä luultavasti luulee osaavansa, vaikkei oikeasti osaakaan.

Tässä vielä Patrik Borgin ravinnon laatutakuut. Kun laitat nämä asiat kuntoon, niin olet jo pitkällä:

• 500g kasviksia joka päivä (Jatkan tästä aiheesta seuraavassa blogikirjoituksessa) 
• Valitse täysjyvää
• Syö enemmän kasviöljyjä (rasvan laatu paljon oleellisempaa kuin rasvan määrä) 
• Syö 2-3 kertaa viikossa kalaa (voit korvata myös kalaöljykapseleilla)
• Valitse energiattomia juomia 
• Herkkuja kohtuudella

Puhtaan ruoan puolesta

Katsoin eilen uusintana tulleen Kuningaskuluttajan, jossa oli mielenkiintoista asiaa ruoasta. Ohjelma on vielä parin päivän ajan katsottavissa Yle Areenassa. Ohjelmassa haastateltiin Noora Schingleriä, joka on toimittaja ja kirjoittaa netissä Kemikaalicocktail-blogia. Kannattaa käydä lukemassa erityisesti Nooran kertomus omista vatsavaivoistaan täältä. Olen itsekin kärsinyt monia vuosia vatsanväänteistä, ilmavaivoista ja stressivatsasta, eli mahahappojen liikaerityksestä. Nyt kun olen viime aikoina pyrkinyt syömään puhdasta, kunnollista ruokaa, niin kyllä vatsavaivatkin ovat hieman helpottaneet.

Lisäksi kuningaskuluttaja-ohjelmassa haastateltiin Tor-Fredric Karlssonia, joka on Aitoa ruokaa -kirjan kustantaja Suomessa. Kyseinen kirja on Mats-Eric Nilssonin, ruotsalaisen toimittajan, uutuus. Minulla on hänen aiemmin ilmestynyt kirjansa Petos lautasella, joka on mielenkiintoinen opus erityisesti teollisen ruoan saloihin. Kirjassa kyseenalaistetaan vahvasti einesteollisuus, joka pettää meitä kuluttajia monella tapaa erityisesti mitä tulee ruoan makuun ja laatuun. Tuota kirjaa saa minulta lainaksi, jos kiinnostaa lukea...

Aion ehdottomasti etsiä käsiini myös tämän Aitoa ruokaa -kirjasen. Täytyy toki myöntää, että Nilsson on kova kärjistämään asioita, eikä kaikki ehkä ole niin vakavalla tolalla, kuin Nilsson väittää, mutta painavaa asiaa hänen tekstinsä kyllä ovat.