Aamulla kyseinen otsikko "Jätä einekset hyllyyn" kiinnitti huomioni Länsi-Suomi lehden etusivulla. Lehdessä oli artikkeli siitä, miten helppoa on valmistaa itse esimerkiksi pitsaa ja maksalaatikkoa. Lehden mukaan eineshyllystä tutut arkiruoat valmistuvat kotikeittiössä tehdastuotantoa terveellisemmin ja itse tekemällä voi säästää ruokamenoissa vähintään 20 prosenttia.
Kuluttajatutkimuskeskuksen julkaisun http://www.kuluttajatutkimuskeskus.fi/files/5246/2008_07_julkaisu_elintarvikkeiden_kulutusmuutokset.indd.pdf mukaan vuonna 2006 valmisruokia ostettiin keskimäärin noin 52 kiloa per henkilö. Tutkimuksessa kerrotaan, että valmisruokien kulutus on lähes nelinkertaistunut viimeisen 20 vuoden aikana. Enpä ihmettele yhtään... Einekset helpottavat elämää. Eivätkä loppujen lopuksi ole kovin kalliitakaan. Ennen äitiyslomaa saatoin tehdä välillä sellaisia työpäiviä, jotka alkoivat aamulla klo 8 ja päättyivät illalla klo 20. Mikäs sen helpompaa työpäivän päätteeksi kuin hakea kaupasta valmista ruokaa! Tässä kohdin voin paljastaa, että kanssani ei asu miespuolinen kokki, vaan työnarkomaani yrittäjä, joten helpotusta ruoanlaittoon ei tule siltäkään suunnalta. Eineksillä on siis kyllä paikkansa tässä maailmassa. En halua boikotoida niitä. Mutta miksi eineksiä parjataan?
Viime talvena telkkarissa pyöri mielenkiintoinen mainos. "Äitien tekemää ruokaa." Saarioinen loi kuluttajille mielikuvan siitä, miten heidän valmisruokansa valmistuvat äitien tekemänä. Niinpä niin. Todellisuudessa ruoka valmistuu tehtaissa, isoissa koneissa ja laitteissa, jotka liikuttavat valtavia määriä ruokamassaa. Äidit valvovat prosessia ja tuotantokoneita ja seisovat liukuhihnalla katsomassa, että homma toimii. Ostin viime talvena kirjan Petos lautasella, jossa kirjailija Mats-Eric Nilsson kertoo mielenkiintoisia havaintojaan teollisesta ruoanvalmistuksesta. Teollisissa tuotteissa käytetään valtavasti lisäaineita, pääasiassa aromeja, jotka muodostavatkin suurimman lisäaineryhmän. Lisäainearomien tärkeä tehtävä on luontaisten makujen jäljitteleminen tuotteissa, jotka sisältävät lähinnä tärkkelystä, rasvaa, sokeria tai jotain makeutusainetta. Toinen tehtävä on makuelämyksen korostaminen. Aromeja siis tarvitaan, sillä ruoan maku on laimeaa, koska sen sisältämät luonnolliset raaka-aineet ovat heikkolaatuisia tai niitä on käytetty liian vähän. Tavallisin eineksissä käytetty arominvahvenne on natriumglutamaatti (E621) eli keinotekoisesti valmistettu glutamiinihapon suola. Natriumglutamaatti nousi keväällä jostain syystä otsikoihin ja muun muassa joihinkin leikkelepakkauksiin tuli teksti "ei sisällä natriumglutamaattia". Todennäköisesti silloin on käytetty jotain muuta arominvahvennetta.
Monet tuttavani ovat työskennelleet meidän lähellä sijaitsevassa ruokatehtaassa, jossa valmistetaan myös eineksiä. Heiltä olen kuullut muun muassa sen, miten kananuggetit syntyvät: sen jälkeen kun broilerista on leikattu kaikki fileet, paistinosat yms. niin jäljelle jäävä osa ruhosta heitetään myllyyn, jossa valmistetaan nuggettimassa. Massaan lisätään lisäaineet ja säilöntäaineet ja herkullinen einesruoka syntyy. Nam!
Tässäpä eineskammoisille maailman helpoin pitsaresepti. Taatusti maukasta kotiruokaa!
Pannukakku-pizza (uunipellillinen)
3 dl maitoa
2 kpl kananmunaa
1 rkl öljyä
ripaus suolaa ja sokeria
n. 4 dl vehnäjauhoja
Pohjan ainekset sekoitetaan yhteen ja taikina kaadetaan leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Taikinan päälle kannattaa ripotella vähän juustoraastetta ja sen jälkeen lisätä jotain tomaattikastiketta. Sitten päälle haluamasi pitsatäytteet ja lopuksi juustoraastetta päälle. Paistetaan 200-225 asteessa n. 15-20 minsaa. Lopputulos on mehevä! Pitsasta saa vielä terveellisemmän, jos käyttää pohjaan esim. vehnäleseitä/kaurahiutaleita/jotain täysjyväjauhoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti