Tunnustuksia ja painavaa asiaa...

tai siis asiaa painosta. Tiedätkö, mitä sinä painat? Toiset ihmiset tietävät painonsa lähes 100 gramman tarkkuudella, osa taas ei ole käynyt vaa'alla moneen vuoteen. Itse olen neuroottinen painontarkkailija, valitettavasti olen ollut jo hyvin pitkään. Olen ikuinen laihduttaja. Kaikki kaverinkin tietävät sen. Ja luultavasti naureskelevat minulle. :) Olen kokeillut rasvatonta ruokavaliota, vähähiilihydraattista ruokavaliota ja painonvartijoita. Voin myöhemmin kertoa näistä kokemuksistani täällä blogissa, mutta jätetään se siis toiseen kertaan... Onneksi en sentään ole kokeillut kaalikeittodieettiä tai laihdutuspillereitä. Hyvä ystäväni totesi minulle kerran, että jos minä lopettaisin laihduttamisen, niin luultavasti painoni alkaisi laskea huomaamattaan. Niin, mutta kun... 

En ole koskaan ollut lihava ja painoindeksini on aina ollut noin 23-24, eli normaalipainon (alle 25) rajoissa. Minulle ei kukaan ole koskaan sanonut, että olisin läski, minua ei ole kiusattu, ja minulle ovat mahtuneet koon 38 vaatteet päälle. Jostain kumman syystä, olen kuitenkin saanut itselleni jostain sellaisen pakkomielteen, että minun, 164 senttisen naisen pitäisi painaa ainakin alle 60 kiloa, tosin aikuisiällä en koskaan ole painanut alle 60 kiloa. En voisi koskaan sairastua syömishäiriöihin tai vastaavaan, sillä minulla on liian hyvä itsetunto, enkä ole tarpeeksi perfektionisti - ennemminkin hedonisti. Mutta en usko, että pääsen koskaan pois tästä painontarkkailija-Pauliinasta. Olen vain alkanut pohtia, että pitäisiköhän tähän tautiin hakea apua kallonkutistajalta, vai onkohan tämä yleistä? Onko olemassa muita vaaka-friikkejä? Ovatko kaikki naiset painontarkkailijoita? 

Raskausaika oli jollain tapaa kauhistuttavaa, kun paino vaan nousi ja nousi. Lopulta painoni nousi 64 kilosta 81 kiloon. Älkää nyt naurako, mutta arvaatte varmaan mitä tein ensimmäisenä aamuna, kun olin tullut sairaalasta kotiin. No menin tietysti vaa'alle. Painoin 74 kiloa eli 10 kiloa enemmän kuin ennen raskautta. Huh, ajattelin, että onpas siinä työsarkaa kerrakseen. En kuitenkaan alkanut laihduttaa, senhän kielsivät kaikki imetysopukset ja neuvolantätikin. En laihduttanut, mutta ravasin kuitenkin tiheään tahtiin siellä vaa'alla. Ja ravaan edelleen. Tänä aamuna painoin 67,1 kiloa. Tavoitteeni on edelleen se 59,9 eli alle 60 kiloa. En ole koskaan sinne päässyt, enkä tiedä tulenko koskaan pääsemään, mutta tätä elämää on kiva viettää näin laihdutellen ja painoa tarkkaillen... 

Painontarkkailu on jokseenkin typerää. Mitä väliä painolla on? Miksi naiset eivät kehtaa kertoa painoaan? Painoa enemmän merkitsee se, miltä se peilikuva näyttää! Kyllähän jokainen sen näkee, kuka on läski ja kuka on laiha. Harvoin kukaan on kuitenkaan tyytyväinen itseensä. Ihailen naisia, jotka pitävät omasta vartalostaan, oli se sitten sopivan pyöreä tai linnunluisen laiha. Sillä yleensä se menee niin, että nainen ei ole koskaan tyytyväinen ulkonäköönsä. Tuntuu, että elämä on epäreilua. MeNaiset -lehdessä oli viime viikolla kerrottu kolmesta naisesta, jotka ovat luonnostaan laihoja. Laulaja Karoliina Kallio kertoi, että häntä loukkaa se, kun ihmiset vihjailevat hänen laihuudestaan ja epäilevät sairaaksi. Hänen ei tarvitse tarkkailla syömisiään, hän vain pysyy hoikkana. Hän tosin haluaisi enemmän lihaa luittensa päälle. Juontaja Kristiina Komulainen totesi olevansa aivan läpipasko, jolla syöminenkin keskeytyy, kun pitää juosta vessaan. Lehdessä hän toteaa, että kaikki perheessä ovat ruipeloita, eli geenit ovat hänen puolellaan. 

No, eipä minullakaan sentään mitään lihavuusgeenejä ole. Mutta olen perinyt hoikalta äidiltäni sellaisen herkuttelugeenin, joka löytyy myös ainakin nuoremmalta siskoltani. Siksi en usko, että voisin koskaan lopettaa tarkkailemasta syömisiäni. Sillä ilman rakasta ystävääni, itsekuria, söisin luultavasti jokaisen herkun, joka eteeni tupsahtaa. Ihmisen mieli on ihmeellinen... kielletty asiaa kiehtoo valtavasti. Jos kiellät itseltäsi herkut, niin niitä tekee entistäkin enemmän mieli. Entä toimiiko se toisinpäin? Jos saat syödä herkkuja, niin niitä ei tee sitten enää mieli? Ei toimi minulle. Käsi ylös se, jolla tuo toimii! 

Mikä oli tämän blogin opetus? Ei mikään. Jatkan edelleen vaa'alla ravaamista ja tarkkailen syömisiäni. En usko, että minä sillä mihinkään laihdun, mutta eihän sitä koskaan tiedä, jos oikein yrittää... 

PS. Nythän minä sen keksin, miksi olen sellainen painontarkkailija... horoskooppimerkkini on vaaka!