Puolivuotias Viivi

Viivi täytti lauantaina puoli vuotta. Miten aika onkaan voinut mennä niin nopeasti? Muistan vieläkin niin elävästi ne toukokuun puolen välin päivät, kun joka aamu herätessä mietti, että jokohan tänään tulee lähtö synnyttämään. Ei millään olisi jaksanut enää odottaa, että saa oman pienen nyytin syliin. Ja nyt se oma pieni nyytti on jo puolivuotias. Mutta niinhän se menee, että kohta hän menee jo kouluun, kohta tulee murrosikä, rippikoulut, ajokortit... Hui. No, nyt on aika nauttia jokaisesta päivästä pikku-Viivin kanssa ja iloita arjen touhuista kotona.

Puolivuotias Viivi 

Haluaisin kovasti opettaa lapselleni terveitä elämäntapoja ja ruokailutottumuksia. Mutta opettaminen on tässä kohdin ehkä toisaalta väärä sana. Lapsi oppii matkimalla, joten opettaminen tapahtuu esimerkin avulla. Lapsi oppii niin hyvät kuin huonotkin asiat toisilta ihmisiltä, useimmat asiat vanhemmiltaan ja sisaruksiltaan. Siispä minun ei ehkä kannata liikaa yrittää "opettaa" vaan vain elää sitä omaa arkea yhdessä lapsen kanssa ja siten lapsi oppii perheen tavat ja arvot kuin itsellään. Toivottavasti. 

Viivi on kuitenkin jostain oppinut hassun tavan, jota en tosiaankaan olisi hänen halunnut oppivan. Viivi on oppinut pöristelemään kielellään ja hänestä se on kaikkein hauskinta silloin, kun hän syö ruokaa. Neiti pöristelee ja päristelee perunat ja porkkanat suullaan niin, että koko ympärystä metrin säteellä hänestä on täynnä sosetta. Äiti kieltää kovasti, että EI saa Viivi tehdä noin. No, sekös neitiä vasta naurattaakin! 

Viivin lempiruoka on tällä hetkellä äidin keittämät luomuperunat ja -porkkanat. Yleensä ostan perunat Rauman Prismasta. Luomuosastolla on myynnissä valkoinen paperipussi, olikohan nimeltään Jakobssonin perunat. Oikein maukkaita luomuperunoita ja ihan kohtuulliseen hintaan. Parhaita porkkanoita saa ehdottomasti Ruokapuoti Lumosta. Siellä myydään sellaisia kunnollisia multaisia luomuporkkanoita, joista tulee ihan oman mummun ja papan aikoinaan viljelemät herkulliset porkkanat mieleen. 

Viivin inhokkiruoka on tällä hetkellä puuro. Eli ainakaan vielä ei äidin oppi ole mennyt perille, sillä omat aamuni käynnistyvät lähes aina rainbow luomukaurahiutaleilla. Olen yrittänyt keittää niistä Viivillekin puuroa ja soseuttanut sauvasekoittimella hienoksi, mutta ei oikein tahdo maistua. Olen tarjonnut sitä hänelle omenahillon ja marjojen kera, mutta ei oikein maistu. Vielä vähemmän maistuu kaupan vauvalle tarkoitetut puurot. Mutta me jatkamme mielenkiintoista tutustumismatkaamme herkulliseen ja mielenkiintoiseen ruokamaailmaan. Ja yritämme aina silloin tällöin jakaa niitä asioita myös täällä blogissa.

Terveisin,
Pauliina