Reilua ruokaa!

Tällä viikolla 25.-31.10 vietetään Reilun kaupan -viikkoa. Reilu Kauppa on järjestelmä, joka pyrkii parantamaan kehitysmaiden pienviljelijöiden ja tuottajien asemaa kansainvälisessä kaupankäynnissä. Reilun kaupan tuotteissa ei ole käytetty lapsityövoimaa ja niiden tuotannossa noudatetaan tarkkoja ympäristökriteerejä.

Ostamalla Reilun kaupan tuotteita voit omalta osaltasi vaikuttaa kehitysmaiden viljelijöiden ja suurtilojen viljelijöiden työ- ja elinoloihin. Suomesta löytyy jo noin 1500 Reilun kaupan tuotetta. Olin positiivisesti yllättynyt, että tuotteita on noinkin runsaasti! Kuluttajille on tarjolla esimerkiksi Reilun kaupan jalkapalloja ja lentopalloja, saippuaa, kuohuviiniä, hilloja, ruusuja ja niin edelleen. Tunnetuimpia tuotteita ovat varmaankin kahvi, tee, suklaa ja viinit. Reilun kaupan tuotteiden myynti on kasvanut Suomessa vuosittain noin 22 % prosentin vauhtia. Tuotteet siis tosiaan ovat löytäneet paikkansa suomalaisten ostoskärryissä.

Oma suosikkini on pienissäkin K-kaupoissa myytävä Reilun kaupan tumma luomusuklaa. Todella hyvää! 


MUTTA, Reilua kauppaa on myös kritisoitu laajalti. Mielenkiintoisia kirjoituksia löytyy esimerkiksi Maailma.net -sivustolta täältä ja Vapaasana.net -sivustolta täältä. 




Kritiikistä huolimatta itse uskon siihen, että Reilu kauppa -organisaatio todella vaikuttaa kehitysmaiden viljelijöiden elinoloihin. Monissa kehitysmaissa suurin osa väestöstä saa elantonsa maataloudesta, mutta tulot ovat usein myös niukat ja epävarmat. Kouluttamattomilla tuottajilla ei usein ole riittävästi taitoja ja tietoja maatalouden tuottavuuden ja laadun parantamiseksi. Tuotteiden myyntiä vaikeuttaa myös huonot liikenneyhteydet ja toimimattomat markkinat. Reilun kaupan järjestelmään kuuluu, että tuottajille maksetaan reilun kaupan lisää, jonka tuottajat käyttävät yhteisön hyväksi. Reilun kaupan lisän käytöstä päätetään kollektiivisesti. Tuota lisää on käytetty esimerkiksi infrastruktuurin parantamiseen, koulutukseen, terveydenhuoltoon, kaivojen rakentamiseen, ympäristönsuojeluun ja niin edelleen. Tässä siis on syy, miksi Reilun kaupan tuotteet maksavat usein hieman enemmän.

Reilun kaupan viikko alkaa jo olla lopuillaan, mutta voit omalta osaltasi vaikuttaa esimerkiksi viikonlopun ruokaostoksia tehdessäsi. Itse aion ainakin entistäkin tarkemmin katsoa, mitä Reilun kaupan tuotteita viikonlopun ruokaostoksilla löytyy ja vertailla hintoja. Ehkäpä ostoskärryyn päätyy uusia Reilun kaupan tuttavuuksia tumman luomusuklaan lisäksi.

Mukavaa Reilua Viikonloppua!

Tunnustuksia ja painavaa asiaa...

tai siis asiaa painosta. Tiedätkö, mitä sinä painat? Toiset ihmiset tietävät painonsa lähes 100 gramman tarkkuudella, osa taas ei ole käynyt vaa'alla moneen vuoteen. Itse olen neuroottinen painontarkkailija, valitettavasti olen ollut jo hyvin pitkään. Olen ikuinen laihduttaja. Kaikki kaverinkin tietävät sen. Ja luultavasti naureskelevat minulle. :) Olen kokeillut rasvatonta ruokavaliota, vähähiilihydraattista ruokavaliota ja painonvartijoita. Voin myöhemmin kertoa näistä kokemuksistani täällä blogissa, mutta jätetään se siis toiseen kertaan... Onneksi en sentään ole kokeillut kaalikeittodieettiä tai laihdutuspillereitä. Hyvä ystäväni totesi minulle kerran, että jos minä lopettaisin laihduttamisen, niin luultavasti painoni alkaisi laskea huomaamattaan. Niin, mutta kun... 

En ole koskaan ollut lihava ja painoindeksini on aina ollut noin 23-24, eli normaalipainon (alle 25) rajoissa. Minulle ei kukaan ole koskaan sanonut, että olisin läski, minua ei ole kiusattu, ja minulle ovat mahtuneet koon 38 vaatteet päälle. Jostain kumman syystä, olen kuitenkin saanut itselleni jostain sellaisen pakkomielteen, että minun, 164 senttisen naisen pitäisi painaa ainakin alle 60 kiloa, tosin aikuisiällä en koskaan ole painanut alle 60 kiloa. En voisi koskaan sairastua syömishäiriöihin tai vastaavaan, sillä minulla on liian hyvä itsetunto, enkä ole tarpeeksi perfektionisti - ennemminkin hedonisti. Mutta en usko, että pääsen koskaan pois tästä painontarkkailija-Pauliinasta. Olen vain alkanut pohtia, että pitäisiköhän tähän tautiin hakea apua kallonkutistajalta, vai onkohan tämä yleistä? Onko olemassa muita vaaka-friikkejä? Ovatko kaikki naiset painontarkkailijoita? 

Raskausaika oli jollain tapaa kauhistuttavaa, kun paino vaan nousi ja nousi. Lopulta painoni nousi 64 kilosta 81 kiloon. Älkää nyt naurako, mutta arvaatte varmaan mitä tein ensimmäisenä aamuna, kun olin tullut sairaalasta kotiin. No menin tietysti vaa'alle. Painoin 74 kiloa eli 10 kiloa enemmän kuin ennen raskautta. Huh, ajattelin, että onpas siinä työsarkaa kerrakseen. En kuitenkaan alkanut laihduttaa, senhän kielsivät kaikki imetysopukset ja neuvolantätikin. En laihduttanut, mutta ravasin kuitenkin tiheään tahtiin siellä vaa'alla. Ja ravaan edelleen. Tänä aamuna painoin 67,1 kiloa. Tavoitteeni on edelleen se 59,9 eli alle 60 kiloa. En ole koskaan sinne päässyt, enkä tiedä tulenko koskaan pääsemään, mutta tätä elämää on kiva viettää näin laihdutellen ja painoa tarkkaillen... 

Painontarkkailu on jokseenkin typerää. Mitä väliä painolla on? Miksi naiset eivät kehtaa kertoa painoaan? Painoa enemmän merkitsee se, miltä se peilikuva näyttää! Kyllähän jokainen sen näkee, kuka on läski ja kuka on laiha. Harvoin kukaan on kuitenkaan tyytyväinen itseensä. Ihailen naisia, jotka pitävät omasta vartalostaan, oli se sitten sopivan pyöreä tai linnunluisen laiha. Sillä yleensä se menee niin, että nainen ei ole koskaan tyytyväinen ulkonäköönsä. Tuntuu, että elämä on epäreilua. MeNaiset -lehdessä oli viime viikolla kerrottu kolmesta naisesta, jotka ovat luonnostaan laihoja. Laulaja Karoliina Kallio kertoi, että häntä loukkaa se, kun ihmiset vihjailevat hänen laihuudestaan ja epäilevät sairaaksi. Hänen ei tarvitse tarkkailla syömisiään, hän vain pysyy hoikkana. Hän tosin haluaisi enemmän lihaa luittensa päälle. Juontaja Kristiina Komulainen totesi olevansa aivan läpipasko, jolla syöminenkin keskeytyy, kun pitää juosta vessaan. Lehdessä hän toteaa, että kaikki perheessä ovat ruipeloita, eli geenit ovat hänen puolellaan. 

No, eipä minullakaan sentään mitään lihavuusgeenejä ole. Mutta olen perinyt hoikalta äidiltäni sellaisen herkuttelugeenin, joka löytyy myös ainakin nuoremmalta siskoltani. Siksi en usko, että voisin koskaan lopettaa tarkkailemasta syömisiäni. Sillä ilman rakasta ystävääni, itsekuria, söisin luultavasti jokaisen herkun, joka eteeni tupsahtaa. Ihmisen mieli on ihmeellinen... kielletty asiaa kiehtoo valtavasti. Jos kiellät itseltäsi herkut, niin niitä tekee entistäkin enemmän mieli. Entä toimiiko se toisinpäin? Jos saat syödä herkkuja, niin niitä ei tee sitten enää mieli? Ei toimi minulle. Käsi ylös se, jolla tuo toimii! 

Mikä oli tämän blogin opetus? Ei mikään. Jatkan edelleen vaa'alla ravaamista ja tarkkailen syömisiäni. En usko, että minä sillä mihinkään laihdun, mutta eihän sitä koskaan tiedä, jos oikein yrittää... 

PS. Nythän minä sen keksin, miksi olen sellainen painontarkkailija... horoskooppimerkkini on vaaka! 

Lasagne

Mitä tänään syötäisiin? No meillä syödään koko viikonloppu lasagnea, jonka tein elämäni ekaa kertaa itse alusta loppuun asti. Aikaisemmin olen ostanut kaupasta lasagnepakkauksia, joihin ei tarvitse muuta lisätä kuin jauheliha ja siellä on kastikeainekset pussissa valmiina. Ajattelin testata, että miltä maistuu lasagne kunnon raaka-aineista versus lasagne, joka on tehty kuiva-aineista. On varmaankin helppo arvata, kumpi voitti! Tietysti tämä oma tekeleeni, jonka ohje tulee tässä:

Lasagne 


400 g paistijauhelihaa
1 iso sipuli + valkosipulinkynsiä maun mukaan
3 porkkanaa raastettuna
1 tlk (n.400g) yrttimaustettua tomattikastiketta
3 dl vettä
suolaa ja pippuria

Valmista kastike paistamalla jauheliha, lisää silputut sipulit ja raastetut porkkanat. Lisää loput ja anna hautua noin vartin verran. Tee seuraavaksi juustokastike:

1 litra maitoa
1 dl jauhoja
200 g sulate- tai tuorejuustoa
1 tl jauhettua muskottipähkinää
pippuria

Sekoita jauhot kylmään maitoon paksupohjaisessa kattilassa. Kiehauta koko ajan sekoittaen ja lisää lopuksi juusto ja mausteet.

Voideltuun vuokaan ladotaan ensin jauhelihakastiketta, sitten juustokastiketta ja täysjyvälasagnelevyjä. Näitä kerroksia niin monta kuin haluaa / mahtuu / aineksia riittää. Lopuksi kerros juustokastiketta ja vähän juustoraastetta. Uunin alimmalle tasolle 175 asteeseen noin 45-60 min. Todella hyvää!!

Kun annoin lasagnen vielä hetken vetäytyä hellan päällä uunista ottamisen jälkeen, niin keittelin Viiville bataattia (juu, sitä amerikkalaista... saako jostain kotimaista?) Bataatti oli selvästikin maukkaampaa kuin peruna. Viivi söi puolisen desiä bataattisosetta ja olisi varmasti syönyt enemmänkin, mutta en uskaltanut enempää antaa näin ekalla kerralla. Huomenna sitten bataattia lisää!

Lapset ja ruoka

Olipa hieno viikonloppu! Lauantaina näimme ystäviä tupareissa ja kävin kokeilemassa pitkästä aikaa BodyBalancea, joka oli ihanaa. Sunnuntaina aloitimme Viivin kanssa vauvauinnin. Sepä vasta jännää olikin ja neidille maistui uinnin jälkeen parin tunnin päikkärit ja illalla vielä toiset samanlaiset. Kaiken kruunasi se, että Viivi aloitti sunnuntaina oman retkensä ruoan ihmeelliseen maailmaan. Neiti sai maistella ensimmäistä kertaa vedellä ja äidinmaidolla soseutettua perunaa. Ja hyvin näytti maistuvan! Perunaa maistellaan nyt viikon verran ja loppuviikolla jatketaan joko bataatilla tai porkkanoilla. Bataatti maistuu vauvoille kuulemma hyvin, mutta hieman harmitti, että löysin kaupasta vain yhdysvalloista tuotua bataattia. Onneksi löytyi sentään lähellä tuotettuja luomuporkkanoita. 

"Mitä ihmettä tämä on? "

Oman lapsen myötä olen kiinnostunut entistäkin enemmän ruoan vaikutuksista terveyteen. Ei ole ollenkaan yhdentekevää, millaista ravintoa lapselleen tarjoaa. Äitini löysi kirjastosta minulle todella mielenkiintoisen kirjan, Nina Collander-Nyman ja Maria Riska: Oikeaa ruokaa; lapset, ruoka & terveys, Kirjapaja 2010. Tämä kirja kannattaa jokaisen lukea, oli sitten lapsia tai ei. Kirjassa vannotaan puhtaan, oikean ruoan nimeen. Kirja poikkeaa jonkin verran vallalla olevista ravitsemussuosituksista, mutta kirjan oppeihin on helppo yhtyä. Kirjailijat ovat laatineet lukijalle tiettyjä sääntöjä, jotka auttavat päivittäisissä valinnoissa: 

• Ei tuotteita, joissa on enemmän kuin 3 lisäainetta
• Ei valmiiksi marinoitua lihaa
• Osta mieluiten kotimaisia luomukasviksia ja luomuhedelmiä
• Lapsille luomukevytmaitoa tai täysmaitoa (rasvaton maito on niin prosessoitua, että sen luonnolliset ravintoaineet ovat hävinneet)
• Käytä puhdasta voita tai voi-öljyseoksia
• Vältä sokeria, joka tosin sekin on parempi kuin keinotekoiset makeutusaineet kuten aspartaami
• Käytä luomukasvislientä tai itse tehtyä kasvislientä, sillä liemikuutioissa on valtavasti lisäaineita

Jos tähän saakka on ostanut kaupasta eineksiä ja pitkälle jalostettuja tuotteita, on varmasti vaikeaa muuttaa kerralla tapojaan. Itse olen aina käyttänyt margariineja ja rasvattomia maitovalmisteita, mutta ajattelin nyt vähitellen opetella ostamaan kevytmaitoa ja voita. Näette sitten tulevina kuukausina, mikä vaikutus näillä valinnoilla on meidän perheeseemme - olemmeko kohta lihavia pulleroita? :) Tuskin. 

Tässä vielä muutamia mielenkiintoisia poimintoja kirjasta:

• "On valitettava tosiseikka, että ruoan teollinen tuotanto on mennyt liian pitkälle. Suurin osa päivittäisestä ravinnostamme on niin jalostettua, ettei ruokaa voi enää pitää ravitsevana ja terveellisenä. Raaka-aineet ovat yhä useammin geenimanipuloituja, kasvit keinolannoittein viljeltyjä ja eläimet keinotekoisella rehulla ruokittuja." 

• "Uusimpien tutkimusten mukaan luomumaidon juoja saa 50-80 prosenttia enemmän antioksidantteja muuhun maitoon verrattuna. Sitä paitsi luomumaidon rasva-aineet jakautuvat muuta maitoa terveellisemmin: siinä on enemmän omeja-3-rasvahappoja."

• "Sokeri on itse asiassa todettu riippuvuutta aiheuttavaksi huumeeksi. Se on myös myrkky, joka varastaa elimistöstä ravintoa. (...) Se heikentää esimerkiksi kehon immuunivastetta sekä kalsiumin ja magnesiumin imeytymistä, joka on välttämätöntä esimerkiksi luiden ja hampaiden kehittymiselle." 

• "Kun juot coca-colan, elimistöstäsi häviää noin 150 mg magnesiumia.

Itse aion tästä lähtien pyrkiä noudattamaan Collander-Nymanin ja Riskan ostossuosituksia, joita luettelin yllä. Heitän sinullekin haasteen: ensi kerralla kun menet kauppaan, niin kannattaa kiinnittää huomiota, onko ostoskärryissäsi laadukkaita perusraaka-aineita vai jalostettuja e-koodeilla varustettuja tuotteita...? Ensimmäinen askel muutoksessa on se, että tiedostaa nykyhetken. :) 

Voihan viikonloppu!

Vanheneminen on vaarallista, ainakin jos juhlii synttäreitä! Viikonloppu oli todella kiva, paitsi eilen illalla minulla oli tosi kova vatsakipu. Nooh, mistäköhän mahtoi johtua?

Lauantaina olin syömässä rakkaan ystävän ja lasten kera Huviretkessä. Alkuruoaksi söin gratinoituja katkarapuja, pääruoaksi todella hyvää kantarellikasvispaistosta ja jälkiruokasi sitruunajuustokakkua, josta tosin jaksoin syödä vajaa puolet. En muista koska viimeksi olisin syönyt noin hyvää ruokaa. Olin aivan täynnä, kun lähdin ravintolasta kotia kohti. No, illalla sain vielä pari ystävää kylään ja jostain käsittämättömästä syystä söin vielä iltapalaksi palan suklaakakkua.

Sunnuntaina meille tuli sukulaisia ja ystäviä synttärikahville. Olimme leiponeet äidin kanssa omenapiirakkaa ja kinkkupiirakkaa ja sunnuntaina sain valmiiksi herkullisen tiramisun. Ajattelin, että lauantaisten herkkujen jäljiltä maistan vain vähän tarjoiluja... Eikä makeaa oikeastaan tehnyt enää edes mieli. Tulipa sitä sitten kuitenkin syötyä pari pientä palaa tiramisua, pala kinkkupiirakkaa, omenapiirakkaa ja illalla vielä pari suklaakeksiä.

Eli melkoinen herkkuviikonloppu. Eilen illalla sain sitten kokea seuraukset vatsakipuna, kun sokerit ja valkoinen vehnä temmelsivät mahalaukussani. Onneksi tuli sentään käytyä molempina päivinä reippaalla kävelylenkillä, mutta silti... Jotain rajaa!

Ostaisinko luomua?

Luomutuotteet ovat vihdoin ja viimein löytäneet tiensä pientenkin kauppojen valikoimiin. Kuluttajien tietoisuus luomusta on lisääntynyt viime vuosina valtavasti ja sitä myöten myös luomutuotteiden kysyntä. Yhä edelleen luomuruokaa löytyy kuitenkin melko harvan ostoskorista. Voisikohan luomu olla joskus enemmistön valinta? 

Luomu on lyhenne sanasta luonnonmukainen. Luonnonmukainen tuotanto tarkoittaa, että kasvien viljelyssä, kotieläinten hoidossa ja elintarvikkeiden valmistuksessa otetaan käyttöön luonnon omat menetelmät. Luomuviljelyssä maata hoidetaan eloperäisillä lannoitteilla, kuten kompostoidulla karjanlannalla ja vuoroviljelyn avulla. Torjunta-aineet ovat luonnon omia tuholaisten luontaisia vihollisia. Luonnonmukaisessa kotieläintaloudessa kotieläimet syövät luomurehua ja saavat liikkua ja laiduntaa säännöllisesti. Eläinten hyvinvointiin ja lajityypilliseen käyttäytymiseen kiinnitetään erityistä huomiota.Itse arvostan erityisesti sitä, että luonnonmukaisessa maataloudessa ei käytetä synteettisiä torjunta-aineita, kasvuhormoneja tai antibiootteja. Mitenköhän paljon kyseisiä aineita on "tavallisessa" eli ei-luonnonmukaisessa ruokatuotannossa? Luomuviljelyssä kemikaalien käyttäminen on kielletty, joten luomun suosiminen vähentää elinympäristömme kemikaalirasitusta. Kemikaaleja meinaan käytetään monilla eri aloilla ja tehtaista ja pelloilta kemikaalit päätyvät rasittamaan ilmakehää, vesistöjä ja maaperää.

Luonnonmukaisesti tuotetun elintarvikkeen tunnistaa yleensä jo pakkauksesta, jossa lukee luomu, sillä luomu-sanaa ei saa käyttää minkään muun kuin luomutuotteen yhteydessä. Luomutuotteeksi lasketaan sellainen tuote, jossa luonnonmukaisia ainesosia on vähintään 95 %. Suomessa luomutuotteen tunnistaa useimmiten Luomu-merkistä, joka on maa- ja metsätalousministeriön julkistama merkki. Tuon suomalaisten viranomaisten valvoman merkin saa sellainen tuote, jota on valvottu pellolta kauppaan asti. Merkin käyttäjä sitoutuu EU:n luomuasetuksen ehtoihin. Merkin saa myös ulkomainen luomutuote, jos se pakataan Suomessa.

 Tämä sen sijaan on EU:n tähkämerkki, eli EU-alueen yhteinen luomulogo. Sitä voidaan käyttää EU:n alueella tuotettujen luonnonmukaisten tuotteiden pakkauksissa. 



On monta hyvää syytä käyttää luomutuotteita. Kuten yllä kirjoitin, niin luonnonmukainen tuotanto rasittaa vähemmän ympäristöä, maaperä on ravinteikkaampaa ja luomuruoka on puhdasta, vapaa vieraista aineista. Näistä hyvistä syistä huolimatta silti melko harva käyttää luomua. Miksi näin?

Luultavasti yksi syy on kalliimpi hinta. Olen tehnyt itse hintavertailuja monen luomutuotteen kohdalla ja tiedän, että luomu maksaa usein kymmeniä senttejä enemmän kuin vastaava ei-luomutuote. Tehotuotetut elintarvikkeet ovat tietysti halvempia, koska ne ovat tehotuotettuja. Myös kysynnän ja tarjonnan laki määrää sen, että luomuruoka on kalliimpaa.

Itse olen valmis maksamaan luomusta vähän enemmän. Arvostan puhdasta, ravinteikasta ruokaa ja ekologista tuotantotapaa. Mutta on niitäkin päiviä, jolloin luomu jää hyllyyn. Rauman kaupoissa olen törmännyt välillä siihen, että koska luomua menee vähemmän, niin luomuhyllyyn on jäänyt huonolaatuisia, pilaantuneita tai homehtuneita tuotteita. Tällöin valitsen ei-luomun. Myös hinta voi joskus ylittää minunkin ostopäätökseni rajat. Viimeksi kun kävin Rauman Citymarketissa, niin luomu kevytmaidon hinta oli törkeän kallis, 1,85 € litra, kun muualla luomumaitoa saa noin 1,35 €:n hintaan.

Jos luit tämän jutun, olisi mukava kuulla, miksi sinä ostat tai et osta luomua? Onko niin, ettet ole edes tullut koskaan ajatelleeksi asiaa? Onko luomuruoka edelleen liian kallista? Vai onko se vaikeasti saatavilla? Jätä ihmeessä kommentti blogiin, vaikka nimettömästi! :)

- Pauliina




 

Syksyn satoa

Voi että miten nopeasti aika menee! Viivi täytti maanantaina 4 kuukautta ja nyt saisi virallisesti aloittaa soseiden syömisen. Kovasti jo odottelen, että neiti pääsee maistelemaan porkkanaa ja perunaa, mutta koska Viivi kasvaa edelleen hyvin pelkällä äidinmaidolla, niin emmepä aloittelekaan ihan vielä. Suositushan on, että täysimetystä jatkettaisiin puolivuotiaaksi asti. Viivi ei myöskään ole vielä osoittanut juurikaan kiinnostusta ruokaa kohtaan, ainoastaan äidin tissit saavat kiinnostavia katseita osakseen. Osa vauvoistahan osoittaa jo melko varhain kiinnostusta äidin ruokailuun ja lautasen sisältöön.

Äidin lautasella onkin ollut taas melkoisia herkkuja! Sunnuntaina olimme koko perheen voimin silakkamarkkinoilla ja saaliiksi saimme herkullisia kantarelleja sekä Heinisen Sinikan leipomaa ruisleipää. Siispä lähiruokaa parhaimmillaan!

Tein kantarelleista sienimuhennosta. Ensin paistoin hienonnettuja sieniä hetken pannulla, sitten lisäsin joukkoon hienonnetun sipulin ja voita. Hetken kuullottamisen jälkeen lisäsin pari ruokalusikallista vehnäjauhoja ja lopuksi 2 desiä luomukermaa ja 2 desiä luomumaitoa. Mausteeksi suolaa ja pippuria. Nam!

Maanantaina vietimme Viivin kanssa koko päivän Porissa. Oli todella kaunis syyspäivä ja aurinko paistoi. Ensimmäiseksi vierailimme Anun ja Aadan luona katsomassa Viivin vauvakavereita. Yhteensä meitä oli kuusi äitiä ja seitsemän vauvaa! Tarjolla oli superhyviä kakkuja, joten lounas menikin tällä kertaa kakkuja syödessä... hups. :) Vauvatapaamisesta suuntasimme serkkuni Marin luokse katsastamaan hienoksi remontoitu asunto. Mari teki meille päivälliseksi todella hyviä uunijuureksia ja niitä oli pakko kokeilla heti seuraavana päivänä itsekin.

 Laitoin porkkanaa, lanttua, kukkakaalia ja sipulia uunivuokaan. Pohjalle desin verran vettä ja mausteeksi öljyä, hunajaa, suolaa ja pippuria. Kasvikset olivat 200 asteessa noin tunnin verran. Söimme juureksia yhdessä possun sisäfileen ja sienimuhennoksen kanssa. Todella maistuva syyssadon ruoka! Jussi tosin kysyi, että missäs perunat on.... ne miehet...